Ero sivun ”Grenadan miehitys” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p clean up, typos fixed: edelläma → edellä ma using AWB |
||
Rivi 14:
| komentaja1 = {{Yhdysvaltain lippu}} [[Ronald Reagan]]<br />{{Yhdysvaltain lippu}} [[Norman Schwarzkopf]]
| komentaja2 = {{Grenadan lippu}} [[Hudson Austin]]<br />{{Kuuban lippu}} [[Pedro Comas]]
| vahvuus1 = {{Yhdysvallat}}: <small>7300<
| vahvuus2 = {{Grenada}}: 1500 <br>{{Kuuba}}: 722 <small>([[Pioneeritoiminta|pioneerijoukkoja]])</small><br>{{Pohjois-Korea}}:<ref name=Urgent/> 24
| tappiot1 = {{Yhdysvallat}} <br><small>19 kaatunutta<
| tappiot2 = {{Grenada}}: <br><small>45 kaatunutta<
| huomautus = 24 siviiliä kuoli
| muut_taistelut =
Rivi 25:
'''Grenadan miehitys''' (koodinimeltään '''operaatio Urgent Fury''', {{k-fi|Kiireellinen vimma}}) oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] vuonna 1983 suorittama [[Karibianmeri|Karibianmerellä]] sijaitsevan [[Grenada]]n [[saarivaltio]]n valtaus. Miehitystä tukivat muutamat Grenadan pääministeri [[Maurice Bishop]]in murhaa ja saaren [[marxilaisuus|marxilaisuuteen]] suuntautumista vastustaneet Karibianmeren maat.
Yhdysvallat, [[Barbados]], [[Jamaika]] ja muut Itä-Karibianmeren maiden järjestön jäsenmaat ({{k-en|Organization of Eastern Caribbean States}}) tekivät 25. lokakuuta 1983 Grenadaan maihinnousun ja voittivat muutamassa päivässä grenadalaisten ja kuubalaisten vastarinnan kaataen pääministeri [[Hudson Austin]]in sotilashallituksen.
Vaikka miehitys otettiin sekä Yhdysvalloissa että Grenadassa hyvin positiivisesti vastaan väestön keskuudessa, sitä vastustivat länsimaissa etenkin [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]], [[Trinidad ja Tobago]] ja [[Kanada]].
Nykyään 25. lokakuuta on Grenadassa vapautuspäivä ja kansallinen vapaapäivä.
Rivi 35:
===Yleistä===
[[Kuva:USPlanGrenadaUrgentFury.jpg|thumb|300px|Operaatio Urgent Fury.]]
Vuosina 1958–1962 Grenada kuului osana lyhytikäiseen [[Länsi-Intian liittovaltio]]on. Vuonna 1967 Grenadalle myönnettiin Ison-Britannian liitännäisvaltion asema ({{k-en|Associated State of the United Kingdom}}), joka merkitsi, että Grenada oli vastuussa sisäisistä asioistaan, kun taas Iso-Britannia hoiti saaren puolustuksen ja ulkopoliittiset suhteet. Täysi itsenäisyys saavutettiin vuonna 1974 silloisen ministeristön puheenjohtajan [[Eric Gairy]]n johdolla, josta tuli Grenadan ensimmäinen pääministeri. Grenada säilyi kuitenkin [[Kansainyhteisö|Brittiläisen kansainyhteisön]] jäsenenä, ja kuningatar [[Elisabet II]] jäi saaren monarkiksi, jota edustaa saarella oleva [[kenraalikuvernööri]]. Grenadan kenraalikuvernööri oli tuolloin [[Leo de Gale]] (virassa 1974–1978).
Gairyn hallinto kehittyi hyvin itsevaltalaiseksi, mikä johti [[vasemmisto]]laisen [[New Jewel Movement]] -liikkeen (NJM) johtajan [[Maurice Bishop]]in suorittamaan vallankumoukseen maaliskuussa 1979 ja Gairyn pakoon Yhdysvaltoihin. Leo de Galen seuraaja [[Paul Scoon]] (virassa 1978 – 6. elokuuta 1992) pantiin joksikin aikaa viralta, mutta Bishop ja Scoon sopivat, että Grenada säilyisi Kansainyhteisön jäsenmaana – tosin monarkilla olisi vain seremoniallinen virka.
Bishop perusti Grenadan kansallisen vallankumoushallituksen, jonka poliittinen ideologia perustui marxismi-leninismiin. Hän ei suostunut pitämään vaaleja, eivätkä hänen [[Marxismi-leninismi|marxilais-leniniläinen]] [[sosialisti]]nen vakaumuksensa ja yhteistyönsä kommunistisen [[Kuuba]]n ja [[Nicaragua]]n [[Sandinistit|sandinisti]]hallituksen kanssa miellyttäneet Grenadan naapurimaita Trinidad ja Tobagoa, Barbadosta, [[Dominica]]a ja Yhdysvaltoja. Kuuba oli lähettänyt noin 700 neuvonantajaa, rakennusinsinööriä ja valtiosotilasta rakentamaan uutta [[lentoasema]]a, jota aiottiin käyttää kaupallisten päämäärien lisäksi mahdollisesti sotilaallisiin tarkoituksiin.
Rivi 43:
Bishopin huonot suhteet Yhdysvaltoihin ja hyvät suhteet Kuubaan, [[Neuvostoliitto]]on ja [[Nicaragua]]an johtivat siihen, että saarelle perustettiin [[vallankumous]]hallitus.
Bishopin vieraillessa Yhdysvalloissa häntä arvostelivat kotisaarella etenkin armeijan ylipäällikkö kenraali Hudson Austin ja varapääministeri [[Bernard Coard]], jotka olivat olleet Bishopin kanssa tekemässä vallankumousta. He väittivät Bishopin pettäneen vallankumousaatteen.<ref name="BBC">[http://news.bbc.co.uk/onthisday/hi/dates/stories/october/25/newsid_3207000/3207509.stm 1983: US troops invade Grenada] On This Day BBC News</ref>
Tästä seurasi valtataistelu Bishopin ja Coardin välillä, jossa jälkimmäistä tuki kenraali Austin. Bishop joutui kotiarestiin, ja hänet sekä useat muut teloitettiin myöhemmin [[St. George’s]]issa 19. lokakuuta 1983 tapahtuneen vallankaappauksen aikana. Hudson Austin nousi maan johtoon syrjäyttäen Coardin. Kaappauksen aikana saarella oli viitisenkymmentä kuubalaista sotilasneuvonantajaa ja noin 700 rakennustyöläistä, sotilasta ja insinööriä. Paul Scoon pantiin kotiarestiin, koska hän arvosteli Bishopin ja Coardin välistä valtataistelua.
=== Miehityksen syyt===
Bishop oli jo alkanut militarisoida Grenadaa. Hallitus alkoi rakentaa [[lentoasema|kansainvälistä lentokenttää]], johon se sai taloudellista apua Kanadalta ja [[Meksiko]]lta. Maaliskuussa 1983 [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Ronald Reagan]] kutsui rakennustyömaata ”neuvostoliittolais-kuubalaiseksi militarisoinniksi” ja potentiaaliseksi uhaksi Yhdysvalloille. [[Kiitotie]] oli 2 700 metriä pitkä ja sopiva sotilaalliseen käyttöön, kun taas kansainvälisen lentoaseman kiitotie olisi hiukan lyhyempi eikä niin leveä. Myös alueella olleet öljynjalostamot vahvistivat lentokentän tulevan sotilaalliseen käyttöön.
Lentokentän suunnittelua ja rakentamista alettiin suunnitella jo vuonna 1954, jolloin Grenada oli vielä [[siirtomaa]]. Eräs kanadalainen yritys, joka toimi Britannian valtion alaisuudessa, oli suunnittelemassa lentokenttää, mutta Yhdysvallat väitti, että todellinen tarkoitus olisi perustaa kuubalais-neuvostoliittolainen [[sotilastukikohta]], joka olisi Karibianmeren suurin, sekä mahdollistaa Neuvostoliiton ja Kuuban asekuljetukset [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikan]] vasemmisto[[sissi|sisseille]].
Bishop väitti, että lentoasemaa olisi tarkoitus käyttää kaupallisesti. Hänen mukaansa saaren toinen lentoasema, joka sijaitsi pohjoisosassa, oli liian pieni: jumbojettien laskeutuminen sinne olisi täysin mahdotonta, ja massa[[turismi]]n kehityksen takia maahan olisi pakko rakentaa uusi lentokenttä.
Rivi 59:
[[Kuva:Urgent fury civilians waiting.jpg|thumb|275px|Yhdysvaltain kansalaisia, lähinnä biologian opiskelijoita, odottamassa evakuoimista saarelta]]
13. lokakuuta vuonna 1983 varapääministeri Bernard Coard syrjäytti Bishopin verisessä vallankaappauksessa ja Bishop pantiin kotiarestiin. Tästä seurasi protesteja, ja Bishop onnistui pakenemaan, mutta hänet saatiin kiinni ja teloitettiin kahden uskollisen ministerinsä kanssa 19. lokakuuta. Puolustusvoimien komentaja kenraali Hudson Austin syrjäytti Coardin ja julisti saarelle sotilashallituksen. Kenraalikuvernööri Paul Scoon vangittiin ja pantiin kotiarestiin. Armeija julisti saarelle ulkonaliikkumiskiellon, jota uhmaavat teloitettaisiin heti.
Itä-Karibianmeren maiden järjestön jäsenmaat ja Scoon vetosivat Yhdysvaltoihin, jotta Kuuban ja muiden [[kommunismi|kommunististen]] maiden vaikutusvallan kasvaminen pysäytettäisiin Grenadalla.<ref name=CK/>
Rivi 65:
Yhdysvaltain hallitus päätti lopettaa Grenadan väkivaltaisuudet sotilastoimella. Bishopin väkivaltainen kuolema, kenraalikuvernöörin vangitseminen, 700 kuubalaisen insinöörin läsnäolo, uuden lentokentän rakentaminen todennäköisesti sotilaallisiin tarkoitukseen ja noin tuhannen Yhdysvaltain kansalaisen läsnäolo saarella olivat syitä, joiden takia Yhdysvaltain hallitus päätyi sotilaallisiin toimiin saarella.
Kun Yhdysvallat aloitti miehityksen, Kuuba julkaisi dokumentteja, joissa väitettiin Bishopin murhan tapahtuneen 20. lokakuuta ja julisti, että saarella olleet kuubalaiset eivät olleet Bishopin murhan takana ja olivat saarella vain grenadalaisten teknisenä ja taloudellisena tukena.
Castro lähetti 22. lokakuuta vuonna 1983 Kuuban valtionedustajalle Grenadaan viestin, jonka mukaan kuubalaiset eivät ota osaa sotilaalliseen toimintaan, mikäli Yhdysvallat miehittäisi saaren, elleivät kuubalaiset joudu puolustautumaan ylivoimaa vastaan. Jos Yhdysvaltain joukot miehittävät kiitotiealueen, jossa kuubalaisia teknikkoja työskentelee tai yliopiston ja sen alueen, niin kuubalaiset voivat ryhtyä vastarintaan. Myös Grenadan sotilasjuntalle Castro halusi viestittää, ettei Kuuba aio sallia kuubalaisten lisäjoukkojen tuomista saarelle. Grenadassa olleet kuubalaiset sotilaat saivat vain oikeuden puolustaa rakennustyömaita ja muita hankkeita, jos Yhdysvallat uhkaa heitä lentoasema-alueella sotilaallisesti. Castron mukaan Grenadan hallituksella olisi myös moraalinen oikeus evakuoida kaikki Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kansalaiset saarelta. Tähän Grenadan hallitus vastasi 23. lokakuuta, ettei se voi taata kaikkia Castron vaatimuksia ja olisi moraalitonta, jos grenadalaiset eivät ryhtyisi puolustamaan isänmaataan. Myöskään Grenadassa olevien kuubalaisten insinöörien osallistumista miehityksen vastaisiin toimiin ei voitu taata.
Rivi 74:
[[Kuva:M102 howitzers during Operation Urgent Fury.jpg|thumb|250px|M102 tykistö tulittaa vasemmistotaistelijoita]]
Grenadan miehitys alkoi 25. lokakuuta kello 05:00, jolloin [[Yhdysvaltain maavoimat]] ja [[Yhdysvaltain laivasto|laivasto]] aloittivat saarelle suurimman hyökkäyksensä [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] jälkeen.
Taistelut kestivät muutaman päivän, ja niihin osallistui noin 7 000 Yhdysvaltain armeijan sotilasta.<ref name=CK/> Hyökkäykseen osallistui myös 300 Itä-Karibianmeren maiden järjestön yhteisarmeijan sotilasta.
Operaation aikana yhdysvaltalaisjoukkoja vastassa oli noin 1 500 grenadalaista ja noin 700 kuubalaista sotilasta. Saarella oli myös noin 60 neuvostoliittolaista, [[Korean demokraattinen kansantasavalta|pohjoiskorealaista]], [[Saksan demokraattinen tasavalta|itäsaksalaista]], [[bulgaria]]laista ja [[libya]]laista neuvonantajaa.<ref name="GS">[http://www.globalsecurity.org/military/ops/urgent_fury.htm Urgent Fury] Global Security</ref> Heti miehityksen alettua vastarinta Grenadassa oli kova. Monet vasemmistolaiset ja kuubalaiset sotilaat taistelivat tiukasti Yhdysvaltain armeijaa vastaan. Yhdysvallat lisäsi joukkojensa määrää noin 3 000 [[merijalkaväki|merijalkaväensotilaalla]]. Parin päivän kuluttua lähes kaikki vastarinta oli lyöty.<ref name="BBC"/> Lopulta yhdysvaltalaiset voittivat ja vasemmistolaiset pakenivat saaren keskiosan viidakoihin jatkaakseen taistelua. Noin kuukaudessa Grenadan sotilashallinnon johtajat vangittiin ja
Grenadalaisten vastarinta oli hyvin suunniteltua, ja Yhdysvallat joutui lähettämään saarille lisää joukkoja. Yhdysvaltain joukkojen tappiot olivat pienet: noin 19 sotilasta kuoli ja 116 haavoittui. Grenadalaisten tappiot olivat 45 kaatunutta ja 358 haavoittunutta. Siviiliuhrien lukumäärä oli 24. Kuubalaisten uhrien lukumäärä oli 24 kaatunutta ja 59 haavoittunutta. 638 otettiin sotavangiksi.<ref name="BBC"/><!-- kuolleet mutta ei haavoittuneita -->
Rivi 89:
== Kritiikkiä ja tukea ==
Ronald Reagan sai vahvaa tukea kotimaassa sekä [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanisesta]] että [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraattisesta]] puolueita. Reaganin lausahdus ”''Tulimme juuri ajoissa''” tuli tutuksi. Häntä kuitenkin arvosteltiin ulkomailla.
[[Kansainyhteisö]]n maat, etenkin Britannia sekä [[Trinidad ja Tobago]], arvostelivat miehitystä. Pääministeri [[Margaret Thatcher]] oli varoittanut presidentti Ronald Reagania, jotta tämä vielä harkitsisi Grenadan miehitystä.<ref name="BBC"/>
Myöhemmin Reagan keskusteli asiasta puhelimessa Thatcherin kanssa ja pyysi häneltä anteeksi sitä ettei Britannian hallitusta informoitu kunnolla ennen miehitystä.
[[Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous]] tuomitsi miehityksen äänin 108–9. Miehityksen tuomitsevan päätöslauselman puolesta äänestivät [[Neuvostoliitto]] liittolaisineen, useimmat länsimaat sekä [[Pohjoismaat]], [[Suomi]] mukaan lukien. Äänestyksestä pidättyi 27 valtiota, muiden muassa Britannia, [[Belgia]], [[Länsi-Saksa]], [[Kanada]], [[Turkki]] ja [[Japani]]. Yhdysvalloissa herätti erityistä ihmetystä Suomen äänestyskäyttäytyminen, koska Suomi oli kolme vuotta aiemmin äänestänyt tyhjää YK:n yleiskokouksen käsitellessä Neuvostoliiton hyökkäystä [[Afganistan]]iin.<ref>
2. marraskuuta [[Yhdysvaltain puolustusministeriö|Yhdysvaltain puolustusministeri]] [[Caspar Weinberger]] ilmoitti, että operaatio Grenadassa oli ohi ja että Yhdysvaltain joukot kotiutettaisiin pian, ja joulukuun puoleen väliin mennessä kaikki taistelujoukot<ref name=CK/> oli vedetty saarelta. Puolet joukoista kotiutettiin, loput jäivät saarelle pitämään järjestystä, kunnes [[Kansainyhteisö]]n maiden omat valvontajoukot tulisivat saarelle vapauttamaan ne.
| |||