Ero sivun ”Italian yhdistyminen” versioiden välillä

[[Kuva:Giuseppe Garibaldi portrait2.jpg|thumb|Giuseppe Garibaldi [[Napoli]]ssa n.noin vuonna 1861.]]

'''Italian yhdistyminen''' ({{k-it|Risorgimento}}) tarkoittaa [[Italia]]n [[1800-luku|1800-luvulla]] tapahtunutta yhdistymistä. Tarkkaa ajanjaksoa tapahtumalle on vaikea määritellä, mutta useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että yhdistyminen alkoi [[Wienin kongressi]]n aikoihin [[1815]] ja päättyi suunnilleen [[Ranskan–Preussin sota]]an vuonna 1871. Sen keskeisiä vaikuttajia olivat [[Giuseppe Garibaldi]] ja [[Savoiji]]n kuningas [[Viktor Emanuel II]].

1800-luvun alkupuolella taiteelliset ja kirjalliset teokset suuntautuivat kohti nationalismia, ehkäpä kuuluisimpia näistä teoksista olivat [[Alessandro Manzoni]]n ''[[Kihlautuneet]]'', joka julkaistiin vuonna 1827, ja [[Giuseppe Mazzini]]n ''Nuoren Italian manifesti'' vuonna 1831. Vuoden 1840 versiossa ''Kihlautuneista'' käytettiin standardisoitua versiota Toscanan murteesta.

[[Camillo Cavour]] tuli [[Piemonte]]-[[Sardinian kuningaskunta|Sardinian]] pääministeriksi [[4. marraskuuta]] [[1852]]. [[Krimin sota]] heikensi [[Itävalta|Itävallan]] kansainvälistä asemaa. Tammikuussa [[1858]] Felice Orsinin murhayritys [[Napoleon III|Napoleon III:ta]] vastaan käynnisti Sardinian Camillo Cavourin ja Ranskan keisari Napoleon III:n neuvottelut sodasta Itävaltaa vastaan. Vuonna 1860 solmitun sopimuksen mukaan Itävallan tappion jälkeen Sardinia saisi Itävallan Italian alueet, [[Toscanan suurherttuakunta|Toscanan]] ja [[Emilia (Italia)|Emilian]]n. Ranska puolestaan saisi Sardinialta osan sen läntisistä alueista. Sota syttyi, Itävalta hävisi ja sopimus pantiin täytäntöön. Keväällä 1860 Apenniinien niemimaalla oli enää neljä erillistä valtiota. Yksi niistä oli [[San Marino]], joka säilyi ainoana niemimaan hajanaisista, erillisistä valtioista itsenäisenä.<ref>[http://www.sanmarinophil.com/about_history.aspx History and Tradition] Consulate General of San Marino</ref>

[[Giuseppe Garibaldi]] teki [[Tuhannen retkikunta|sotaretken]] Etelä-Italiaan, voitti [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnan]] armeijan ja valtasi Sisilian sekä Italian niemimaan eteläosat. Garibaldi luovutti Etelä-Italian Sardinian kuninkaalle [[Viktor Emanuel II|Viktor Emanuel II:lle]]. Italian ensimmäinen kansallinen parlamentti kokoontui [[18. helmikuuta]] [[1861]], ja se julisti Italian [[Italian kuningaskunta (1861–1946)|kuningaskunnaksi]] ja Viktor Emanuelin Italian kuninkaaksi.

[[Venetsia]] siirtyi Itävallalta Italialle [[1866]] niin sanotun kolmannen itsenäisyyssodan yhteydessä.<ref name="ARC"/>

Heinäkuussa [[1870]], [[Ranskan–Preussin sota|Ranskan–Preussin sodan]] alkaessa Napoleon III kutsui komentajansa pois Roomasta. Italian armeija ylitti Raffael Cadornan johdolla [[Kirkkovaltio]]n rajat [[11. syyskuuta]] [[1870]]. Italian armeija valtasi lyhyen piirityksen jälkeen [[Rooma]]n [[20. syyskuuta]] [[1870]]. Virallisesti Italian hallitus siirtyi Roomaan heinäkuussa 1871.<ref name="ARC">[http://www.arcaini.com/ITALY/ItalyHistory/ItalianUnification.htm Italian Unification] Arcaini</ref> [[Paavi]] vetäytyi [[Vatikaani]]in, josta tuli itsenäinen vuonna [[1929]].