Ero sivun ”Gustav Mahler” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 48:
Mahlerin musiikissa aineksia [[romantiikka|romanttisesta suuntauksesta]] ovat esimerkiksi sinfonioiden [[ohjelmamusiikki|ohjelmallisuus]] sekä sävellysten voimakas tunnelataus. Etsiessään uusia ilmaisukeinoja Mahler laajensi sinfonian käsitettä sen äärirajoille asti. Mahler yhdistää teoksissaan toisilleen vastakohtaisia aineksia toisiinsa. Tyypillisiä piirteitä ovat kansanlaulujen, trumpettifanfaarien ja itävaltalaisen [[ländler]]in käyttö.
Kapellimestarina Mahler tunsi läpikotaisin eri soittimien ominaisuudet, minkä voi selkeästi kuulla hänen teostensa mestarillisessa orkestroinnissa. {{Lähde}} Mahler käyttää soittimia melko usein [[soolo|solistisesti]]. Vaikka Bruckner oli Mahlerin tärkeä esikuva, hänen musiikkinsa on lopulta hyvin erilaista. Siinä, missä Brucknerin tyyli on alati majesteettista ja perustuu raskaisiin sointuihin ja yksinkertaisiin, toistettaviin sävelkulkuihin {{Lähde}} , Mahlerin musiikissa on aina mahtipontisuuden ohella läsnä helppotajuinen melodisuus ja leikkisyys. {{Lähde}}
Vaikka Mahlerin teokset on sävelletty suurelle orkesterille, niille on ominaista selkeys ja soinnin läpikuultavuus. {{Lähde}} Toisin kuin useimmat muut säveltäjät, Mahler harvoin antaa saman äänen useiden soitinryhmien soitettavaksi täyteläisemmän ja rikkaamman soinnin toivossa. Sen sijaan eri äänet erottuvat kristallinkirkkaasti mahtavienkin orkesterikudoksen seasta. {{Lähde}}
Mahlerin neuroottisen pikkutarkalle luonteelle oli ominaista teosten jatkuva tarkistaminen jopa vuosien kuluttua alkuperäisen version julkaisemisesta. Usein hän teki myös huomattavia muutoksia itse sävellykseen vielä orkestroinninkin aikana.
| |||