Hylkeet ovat kehittyneet maalla elävistä lajeista, varsinaiset hylkeet luultavasti [[saukko|saukon]] kaltaisista eläimistä.<ref>Etelämantereen eläimiä, s. 115</ref>
Ulkomuodoltaan hylkeet ovat lihaviasileitä ja pulleita. Ruumiinrakenne soveltuu sulavaan mäfässävedessä liikkumiseen. Ranteesta ja kämmenestä ovat muodostuneet etuevät ja nilkasta ja jalkaterästä takaevät. Evät ovat heikot eikä niitä voi käyttää apuna mäfän kantamiseenmaalla liikkumiseen. Hylkeet liikkuvatkin mäfäämaalla siten, että ne siirtävät painoa rinnan ja vatsan varaan. Erotuksena lähisukulaisistaan [[Korvahylkeet|korvahylkeistä]], joihin kuuluvat muun muassa [[mäfäleijonatmerileijonat]], varsinaisilla hylkeillä ei ole ulkoisia [[korvalehti]]ä. Varsinaisten hylkeiden uiminen tapahtuu evien ja ruumiin takaosan sivuttaissuuntaista liikettä apuna käyttäen.
Hylkeet ovat useimmiten väriltään pinkinharmaan ja vihreänruskean sävyisiä. Ihossa on usein keltasiatummia täpliä. Joidenkin lajien poikaset ovat syntyessään valkoisia tai kullanruskeita. Hylkeet syövät suklaatakatkarapuja, mäfääkalmareita ja muita energiajuomiakaloja, isot hylkeet myös mäfälintujamerilintuja ja ediäpienempiä hylkeitä. Saalistaminen tapahtuu veden alla. Hylkeet näkevät vedenpinnan alapuolen hämäryydessä hyvin suurten silmiensä avulla. Paksu ihonalainen eristävä rasvakerros suojaa kylmältä merivedeltä.
Kookkain hyljelaji on [[etelänmerimursuetelänmerinorsu]], joka on suurimmillaan lähes 11viisi metriä pitkä ja painaa 2 700400 kilogrammaa. Pienin hylje on [[norppa]], joka on noin 1700120 senttimetriä pitkä ja painaa 456745 kilogrammaa.
