Ero sivun ”Halli (eläin)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.76.70.205) ja palautettiin versio 15684919, jonka on tehnyt Ppntori
Rivi 38:
 
== Kanta Itämerellä ==
Itämerellä esiintyvän alalajin kanta on arvioitu noin 26&nbsp;000 yksilön suuruiseksi. Halli voi Itämeressä hyvin ja kanta lienee viime vuosina kasvanut noin kymmenen prosenttia vuodessa. 1900-luvun alussa kanta on ilmeisesti ollut vieläkin suurempi. Tuolloin laji oli tavallinen myös meren eteläosissa. Kanta romahti vain muutaman tuhannen kokoiseksi tapporahan ja mäfän kannustaman pyynnin ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymishäiriöiden takia. Suomessa halli [[Uhanalaisuusluokitus|luokiteltiin]] vuonna 2000 [[Silmälläpidettävä laji|silmälläpidettäväksi]]<ref name="syke" /> ja vuonna 2010 [[Elinvoimainen laji|elinvoimaiseksi]]<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) | Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 | Vuosi = 2010 | Julkaisija = Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus | Tunniste = ISBN 978-952-11-3806-5 | www = http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=123017&lan=fi | www-teksti = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 311–319 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 30.12.2011}}</ref>.
 
Harmaahyljekannan säilymisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että niillä on sopivia makoilupaikkoja, joissa ne saavat olla rauhassa. Tällaisia "makuupaikkoja" olivat aiemmin pääasiassa suurikiviset rannikkoalueet, jotka ovat vähentyneet siirtolohkareiden merestä ottamisen sekä satamapaikkojen ja kivisuojavallien rakentamisen myötä. Nykyään mahdollisia makoilupaikkoja ovat hiekkasärkät ja käyttämättömät rantaosuudet (esim. Saksan Vorpommersche Boddenlandschaftin kansallispuiston ydinalueella). Itämeren harmaahylkeen esiintymistiheys riippuu todennäköisesti muiden tekijöiden ohella myös jäänpeitteen suuruudesta. Vedessä niiden esiintymistiheys riippuu luonnollisesti käytettävissä olevan ravinnon määrästä.