Ero sivun ”Metafiktio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p lisätty luokka |
p korjattu lyöntivirhe |
||
Rivi 6:
, [[Laurence Sterne]]n ''Tristram Shandy'' (1760-1767) ja [[Denis Diderot]]'n ''Jacques le Fataliste'' (1796) romaaneja voidaan pitää metafiktioina. Niille on tyypillistä myös se, että niissä samalla parodioidaan romaanilajia.
Metafiktiivisissä romaaneissa käsitellään usein kirjoittamisen ongelmaa. Esimerkiksi [[André Gide]]n ''Les Faux-monnayers'' (1925, suom. ''Vääränrahantekijät'') romaanin päähenkilö pohtii romaaninsa syntyä. Hän suunnittelee kirjoittavansa ''Vääränrahantekijät'' -nimisen romaanin ja tekee sitä varten muistiinpanoja päiväkirjaansa. Metafiktiossa romaanin kielellisyys ja keinotekoisuus paljastetaan lukijoille. Gide purki romaaninsa lopuksi luomansa henkilöhahmot ja osoitti, että kirjailija on ne keksinyt työpöytänsä äärellä. Samoin teki [[Marcel Proust]]
lopuksi.
| |||