Ero sivun ”Sven Hildén” versioiden välillä

[[File:Sven -Hilden-1920s.jpg|thumb|Sven Hildén 1920-luvulla.]]

'''Sven Gunnar Johannes Hildén''' ([[10. marraskuuta]] [[1889]] [[Helsinki]] &ndash;– [[1. joulukuuta]] [[1934]] Helsinki)<ref name=kukoli/> oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[ohjaaja]].<ref name=kukoli/> Häntä pidetään Suomen teatterihistorian kuuluisimpana operettisankarina.

Hildénin ura näyttelijänä alkoi [[Tampereen Työväen Teatteri]]ssa 17-vuotiaana. Seuraavana vuonna ura tyssähti teatterin talousvaikeuksiin, jonka jälkeen Hildén työskenteli vuoden verran [[Suomen Höyrylaiva Oy]]:n konttorissa. Vuonna 1909 hänet kiinnitettiin [[Tampereen Teatteri]]in. Sieltä hän siirtyi synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin [[Kansan Näyttämö]]lle 1910-luvun puolivälissä. Hän ystävystyi uraansa merkittävästi vaikuttaneen teatterinjohtajateatterinjohtajan [[Mia Backman]]in kanssa. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] lähestyminen politisoi kuitenkin Kansan Näyttämöä, jonka vuoksi Hildén ja myös Backman siirtyivät [[Tampere]]elle.

Vuonna 1920 Hildén erotettiin [[Tampereen Teatteri]]sta, ja seuraavana vuonna hänestä tuli [[Suomen Kansallisteatteri]]n näyttelijä. Syksyllä 1922 Hildén palasi Kansan Näyttämön riveihin. Sitä johti Mia Backman, jota usein syytettiin Sven Hildénin suosimisesta näyttelijävalinnoissa. Hildén näytteli pääroolin muun muassa [[Pirandello]]n näytelmässä ''[[Kustaa IV]]'' sekä [[Ernst Toller]]in tragediassa ''[[Hinkemann]]''. Helsingissä Hildén asui Backmanin alivuokralaisena [[Albertinkatu|Albertinkadulla]].

Eine Laine kuvailee Hildéniä kirjassaan ''Pitkä päivä paistetta ja pilviä'' pitkäksi ja harteikkaaksi mieheksi, jolla oli erittäin pitkät jalat ja siniharmaat silmät. Hildén oli näyttämöllä toisinaan liiankin kiihkeä. Hän puristi eräässä operetissa Eine Lainetta ranteesta niin voimakkaasti, että tämän metallinen rannerengas murtui ja teki ihoon syvän haavan. Vastaavanlaisten ylikiihkeiden kohtausten jälkeen Hildénin työtoverit osasivat odottaa juomiskauden alkamista. Häntä ei näkynyt teatterilla pitkiin aikoihin, ja ohjelmistoa oli muutettava sen mukaisesti. Mia Backman oli kuitenkin pitkämielinen teatterinjohtaja. Töissä ollessaan Hildén pyrki korvaamaan hukatut viikot poikkeuksellisella työhönpaneutumisella. Ulkoasustaan hän oli tarkka sekä näyttämöllä että sen ulkopuolella.

Sven Hildén näytteli muutamassa [[mykkäelokuva]]ssa 1910- ja 1920-luvuillaluvulla. Hänen debyyttinsä valkokankaalla oli vuonna 1913 [[Lyyra Filmi]]n 43-minuuttisessa mykkäelokuvassa ''Verettömät'', jonka ohjasi [[Kaarle Halme]].

Vuonna 1928 Hildén avioitui näyttelijä [[Aili Hildén| Aili Dagmar Kuutin]] kanssa.<ref name=kukoli>[[s:Kuka_kukin_oli:_H|Laati, I., Blomstedt, Y., Havu, I. & Poijärvi, L. 1961. ''Kuka kukin oli''.]]</ref>

*[[Tampereen Teatteri]] 1908&ndash;19151908–1915 sekä 1918&ndash;19211918–1921

*[[Helsingin kaupunginteatteri|Kansan Näyttämö]] 1915&ndash;19181915–1918 sekä 1921&ndash;19281921–1928

*{{kirjaviite|Tekijä=Laine, Eine|Nimike= Pitkä päivä paistetta ja pilviä|Sivu=147 &ndash; 154147–154|Julkaisija= Tammi|Vuosi= 1967}}