Ero sivun ”Jooga” versioiden välillä

'''Jooga''' on [[Intia]]ssa tuhansien vuosien aikana syntynyt monimuotoinen menetelmä. AlunperinAlun perin jooga oli kokoelma Intian uskontojen pelastusopillisia ja maagisia menetelmiä. Nykymuotoinen jooga kehittyi 1800-luvulla fyysiseksi harjoitukseksi, se levisi Intiasta länsimaihin, ja sen maagisuskonnollinen merkitys väheni. Joogaan kuuluu nykyisin asentoharjoituksia ja [[meditaatio]]ta, ja sen harjoittaminen on monille kehollista terapiaa ja rentoutumista. Intiassa joogaan suhtaudutaan tärkeänä kansanperinteenä, jonka merkitystä [[Hindut|hindujen]] identiteettiin on viime aikoina alettu korostaa.

Esimodernissa viitekehyksessä jooga oli yleisnimitys Intian uskontojen piirissä syntyneille pelastusopillisille ja maagisille menetelmille, joiden päämääriin ovat kuuluneet esimerkiksi yliluonnolliset voimat, vapautuminen [[Jälleensyntyminen|jälleensyntymisen]] kiertokulusta, [[kuolemattomuus]] tai yhteys jumaluuteen.<ref name="Rautaniemi 2015, s. 15">Rautaniemi 2015, s. 15.</ref>

Moderni jooga voidaan jakaa tunnustukselliseen joogaan ja [[Psykosomaattinen|psykosomaattiseen]] joogaan. Tunnustuksellista joogaa ovat suuntaukset, joissa joogaa harjoitetaan osana laajempaa uskonnollista maailmankuvaa ja elämäntapaa. Tällaisia ovat useimmat karismaattisten [[guru]]jen ympärille muodostuneet liikkeet, kuten [[Hare Krishna|Hare Krishna -liike]], [[sahajajooga]] ja [[Osho]]n seuraajat.<ref name="Rautaniemi 2015, s. 14">Rautaniemi 2015, s. 14.</ref>

Psykokosmaattisessa joogassa painopiste on tiettyjen tekniikoiden harjoittamisessa eivätkä harjoittajat yleensä sitoudu minkään liikkeen oppeihin joogaharjoitusta laajemmassa mielessä. Psykosomaattinen jooga jaetaan edelleen asentojoogaan ja meditaatiojoogaan. Asentojoogassa tehdään kehollisia harjoituksia (''[[asana]]'') ja hengitysharjoituksia (''[[pranayama]]''), ja siihen kuuluvat useimmat nykyisin länsimaissa suositut joogatyylit. Meditaatiojoogassa keskipisteenä ovat erilaiset rentoutumis-, keskittymis- ja visualisaatioharjoitukset. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi [[transsendenttinen meditaatio]] ja [[kundaliinijooga]].<ref> name="Rautaniemi 2015, s. 14.<"/ref> Nämä kaksi tyyppiä saattavat joskus limittyä keskenään, ja joissakin suuntauksissa voi esiintyä myös tunnustuksellisille liikkeille ominaista gurun palvontaa.<ref> name="Rautaniemi 2015, s. 15.<"/ref>

Joogan opit sulautuivat ajanlaskun alun jälkeen hindulaisuuden kolmen pääsuuntauksen osaksi.<ref name="Rautaniemi 2015, s. 71">Rautaniemi 2015, s. 71.</ref> Kunkin kolmen jumalan palvojat alkoivat samastaa joogafilosofian jumalan [[Ishvara]]n palvomaansa jumalaan. Myös jokaisen pääsuuntauksen alalahkoilla on omat tulkintansa joogasta. [[Shaivismi|Shaiva]]- ja [[Shaktismi|shakta]]-traditiot liittyvät usein läheisesti jnanajoogaan sekä hathajoogan ja muiden tantrististen joogamuotojen kehittymiseen. [[Vaishnavismi|Vaishnavoiden]] keskuudessa yleisempää on ollut bhaktijooga.<ref>Rautaniemi 2015, s. 75–76.</ref>

[[Tantra]] vaikutti ensimmäisestä vuosituhannesta alkaen voimakkaasti joogan myöhempiin tulkintoihin, etenkin hathajoogaan.<ref> name="Rautaniemi 2015, s. 71.<"/ref> Keskiaikaisessa merkityksessään hathajoogaan kuului voimakkaita ruumiillisia tekniikoita, joiden avulla pyrittiin saamaan aikaiseksi kehossa tietty ”kemiallinen” prosessi.<ref>Rautaniemi 2015, s. 106.</ref> Hathajoogan perinteeseen kuuluvat etenkin yliluonnolliset voimat (''[[siddhi]]''), joita joogeilla hathajoogan harjoittamisen seurauksena uskotaan olevan.<ref>Rautaniemi 2015, s. 111.</ref>

Ensimmäisenä länsimaalaisena itseään joogiksi kutsui jo vuonna 1849 kirjailija [[Henry David Thoreau]], joka jäljitteli omalla elintavallaan intialaisia askeetikkoja.<ref>Rautaniemi 2015, s. 185–187.</ref>