Single "Get Down and Get With It" muodostui yhtyeen ensimmäiseksi hitiksi, kun se nousi Britannian listalla kuudenneksitoista. Myöhemmin samana vuonna julkaistu single "Coz I Luv You" nousi brittilistan kärkeen kolmen viikon ajaksi. Tässä vaiheessa yhtye halusi kasvattaa faniryhmäänsä, ja luopui skinhead-imagostaan.
Seuraava single, vuoden 1972 tammikuussa julkaistu "Look Wot You Dun" oli jälleen suuri hitti nousten Britanniassa neljänneksi. Manageri Chas Chandlerin idea oli, kuten aikoinaan Beatlesilla, myös Sladella olisi aina hitti singlelistalla – kun aikaisempi putoaa sieltä pois, nousee seuraava tilalle. Yhtyeen mielestä kaksi edellistä hittiä olivat olleet kuitenkin liian kaupallisia, eivätkä sopineet konsertteihin. Näin ollen kesäkuussa julkaistu single "[[Take Me Bak 'Ome’Ome]]" oli tyyliltään rockimpi ja single nousi jälleen brittilistan kärkeen. Vuonna 1972 ilmestyi myös seitsemän kappaleen livelevy ''[[Slade Alive!]]'', joka oli Sladen ensimmäinen menestysalbumi. Se nousi Britanniassa listan sijalle 2 ja menestyi hyvin ympäri Eurooppaa. "[[Mama Weer All Crazee Now]]" -singlen noustessa jälleen Britannian ykköseksi, alettiin yhtyettä kutsua jo uudeksi Beatlesiksi.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004</ref> Kyseisen singlejulkaisun aikoihin Slade aloitti ensimmäisen Amerikan-kiertueensa. Seuraava single "[[Gudbuy T’Jane]]" nousi brittilistan kakkoseksi marraskuussa 1972. Samassa kuussa aloitti yhtye vuorostaan Britannian-kiertueen lämmittelijöinään [[Thin Lizzy]] ja [[Suzi Quatro]]. Menestyksekkään vuoden kruunasi usein yhtyeen parhaaksi albumiksi kehuttu ''[[Slayed?]]'', joka ylsi Britannian albumilistan kärkeen. Levy sisälsi Sladen viimeisimmät hitit "Mama Weer All Crazee Now" ja "Gudbuy T’Jane", sekä muun muassa [[Janis Joplin]] -cover "Move Overin". Tyyliltään albumi oli raskasta perusrockia, jolla solisti Noddy Holderin raspikurkkuääni oli vahvasti esillä. ''Slayed?'' pysyi Britannian albumilistalla pitkälle seuraavaan vuoteen.
