Ero sivun ”Suuntimo” versioiden välillä

Vanhin ja perinteisin on käännettävä antenni. Se oli pystyasentoon asennettu erillisellä kääntonupilla varustettu metallirengas, joka toimi suuntimavastaanottimen antennina. Kääntönupin ympärillä on 0–360 astetta käsittävä asteikko. Vastaanotin viritetään loistoluettelon ilmoittamalle majakan taajuudelle ja antennia aletaan kääntämään kun majakan signaali kuuluu. Suuntiminen tapahtuu etsimällä se kohta jossa signaali kuuluu heikoiten eli minimi. Nyt antennin juuressa olevasta asteikosta voidaan lukea radiosuuntima.<ref>Merenkulun oppikirja. 1984 Helsinki. Ammattikasvatushallitus. ISBN 951-46-1412-7 (nid.)</ref>

 

 

Menetelmä oli erityisen suosittu pelastusaluksissa: suuntimavastaanotin viritettiin hätätaajuudelle ja näin voitiin suuntia vastaanotettu hätämerkki.