Ero sivun ”Egon Krenz” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kielioppia |
||
Rivi 15:
'''Egon Krenz''' (s. [[19. maaliskuuta]] [[1937]], Kolberg, nyt [[Kołobrzeg]]) on entinen itäsaksalainen poliitikko, joka toimi lyhyen aikaa [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR:n]] viimeisenä kommunistisena puoluejohtajana. Hän seurasi vallasta syrjäytettyä [[Erich Honecker]]ia ja toimi [[Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen]] (SED) pääsihteerinä, DDR:n valtioneuvoston puhemiehenä sekä kansallisen puolustusneuvoston puhemiehenä lokakuusta joulukuuhun 1989.
Krenz oli räätälin poika Saksan toisessa maailmansodassa menettämiltä alueilta, eikä koskaan nähnyt isäänsä. [[Erich Honecker]]in tuella hän nousi Vapaan Saksan nuorisoliitossa (''Freie Deutsche Jugend''; FDJ) ja päätyi sen pääsihteeriksi 1974. Hän opiskeli opettajaksi ja NKP:n yliopistossa [[Moskova]]ssa 1964–1967. Toukokuussa 1976 hänet nimitettiin varajäseneksi [[politbyroo|politbyroo:ho]]n. Vuonna 1983 hän siirtyi FDJ:sta puolueen keskuskomitean sihteeriksi ja hänestä tuli politbyroon täysjäsen. SED:ssä hänen vastuullaan oli turvallisuusasiat. Politbyroon nuorimpana jäsenenä hänen tulevaisuutensa näytti valoisalta, kunnes Honecker alkoi vieraantua [[Gorbatšov]]in NKP:sta ja kansan tyytymättömyys nousi.
Kansannousun ja mielenosoitusten aikana Krenz johti kaappausta Honeckeria vastaan 18. lokakuuta 1989. Honecker suositteli häntä uudeksi keskuskomitean pääsihteeriksi. Kuten Honecker, Krenz otti myös valtionpäämiehen aseman. Uusi puoluejohto ei kuitenkaan kyennyt hallitsemaan kehitystä maassa ja se joutui avaamaan rajat Länsi-Saksaan sekä pian myös luopumaan yksinvallasta. Kommunistisen järjestelmän kukistuttua Krenz pakotettiin eroamaan 3. joulukuuta. Valtionpäämieheksi hänen tilalleen tuli [[Saksan liberaalidemokraattinen puolue|liberaalidemokraatteja]] edustanut [[Manfred Gerlach]] ja SED:n pääsihteeriksi puolueen sisäinen toisinajattelija [[Gregor Gysi]].
| |||