Ero sivun ”Mauri Sariola” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Huomionosoitukset: Wihurin säätiö oik. Jenny ja Antti Wihurin rahasto |
fix wl. version 10. huhtikuuta 2016 kello 1.52 tiedot lisättynä korjatulla isbn-numerolla: +tl artikkelin tiedoista. −wl. +pääartikkeli. +väliotsikot. fix viitteet. viitteet → sarakkeet. |
||
Rivi 1:
{{Kirjailija
| nimi = Mauri Sariola
| kuva = MauriSariola.jpg
| kuvankoko =
| kuvateksti = 1960-luvun taitteessa
| salanimi =
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|25|11|1924||1}}
| syntymäpaikka = [[Hattula]], [[Suomi]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|25|11|1924|9|8|1985}}
| kuolinpaikka = [[Helsinki]], Suomi
| ammatit = [[kirjailija]]
| äidinkieli = <!-- kirjailijan äidinkieli, mikäli se eroaa tuotannon kielestä -->
| kansallisuus = [[Suomalaiset|suomalainen]]
| aikakausi =
| tyylilajit =
| aiheet =
| suuntaus =
| tuotannon kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
| debyyttiteokset =
| pääteokset = ''[[Olavi Susikoski|Susikoski-sarja]]''
| sivusto =
| puoliso =
| lapset =
| vanhemmat =
| palkinnot =
| ehdokkuudet =
| uskonto =
| huomioita =
| allekirjoitus =
}}
'''Mauri Aukusti Sariola''' ([[25. marraskuuta]] [[1924]] [[Hattula]] – [[9. elokuuta]] [[1985]] Helsinki) oli suomalainen [[kirjailija]], tunnettu erityisesti [[rikoskirjallisuus|rikosromaaneistaan]]. Usean rikosromaanin sankarina on komisario, sittemmin rikostarkastaja, [[Olavi Susikoski]].
==Elämä ja ura==
=== Lapsuus ja nuoruus ===
Mauri Sariola syntyi hattulalaiseen opettajaperheeseen. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Armas Elis (Eelis) Sariola ja Anna Lyydia o.s. Kylänpää (s. 1. huhtikuuta 1882)<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Hyvästi Sammatin kuu | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 1987 | Tekijä = Sariola, Mauri | Luku = | Sivu = 193 | Selite = päiväkirja | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Isbn = 951-20-2918-9 | Viitattu = }}</ref>. Perheessä oli Maurin lisäksi kaksi vanhempaa lasta: Lauri ja Kyllikki (myöh. Koskinen). Sarioloiden koti sijaitsi [[Hattula]]n Kosken koululla, jossa Armas Sariola toimi opettajana. Sariola kävi oppikoulunsa [[Hämeenlinna]]n lyseossa ja sittemmin [[Toijala]]n yhteiskoulussa perheen muutettua [[Sääksmäki|Sääksmäen]] [[Tarttila]]an. Sariola julistettiin ylioppilaaksi jatkosodan aikana 1943 ilman varsinaisia ylioppilaskirjoituksia. Sotien jälkeen Sariola aloitti opinnot [[Helsingin yliopisto]]n lakitieteellisessä tiedekunnassa, mutta ei saanut niitä päätökseen.
=== Sotavuodet ===
Sariola kutsuttiin asepalvelukseen keväällä 1943 kesken lukion. Hän palveli ensin [[Santahamina]]an sijoitetussa Radiopataljoonassa ja suoritti siellä aliupseerikoulun. Sen jälkeen hän palveli radistina Itä-Karjalassa, kunnes sai siirron Äänislinnaan. Upseerikoulun Sariola suoritti kurssilla 59 vuonna 1944 [[Kankaanpää]]n [[Niinisalon varuskunta|Niinisalossa]], jonne [[Reserviupseerikoulu]] oli sodan vuoksi siirretty. Hän kirjoitti myöhemmin ''[[Viiden tien risteys|Viiden tien risteys -nimisen]]''
=== Aika sodan jälkeen ===
Sariola palkattiin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] oikeussalitoimittajaksi alkuvuodesta 1956. Sitä ennen hän oli tehnyt sekalaisia töitä muun muassa tietyömaalla, tukkimetsässä, epäpätevänä kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa sekä pankissa ja vakuutusyhtiössä Helsingissä.<ref>Parempi kertarutina 1986, s. 86</ref> Vuosina 1954–1955 Sariola toimi opettajana Pudasjärven [[Pisteen koulu]]lla Simo-Auli Arran nimelle tekaistuin paperein, tarkoituksena tehdä lehtiartikkeli mahdollisuudesta päästä väärin paperein opettajaksi. Innoittajana tähän olivat lehtimiehet [[Matti Jämsä]] sekä [[Veikko Ennala]]. Käytetty tekonimi oli [[anagrammi]] hänen omasta nimestään. Sariola sai kiitettävää palautetta niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Sariola myös suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania, muun muassa [[Erle Stanley Gardner]]in kirjat ''Vaaralliset Valokuvat'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 64) ja ''Tyttö pelikasinolla'' (Gummerus 1962, Salama-sarja 102, kääntäjä ilmeisesti veroteknisistä syistä ”Anja Sariola”) sekä [[Quentin Patrick]]in kirjan ''Syyllisyyden varjo'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 97).
Sariola kuoli [[sappikivi]]leikkauksen yhteydessä tulleeseen [[sairaalabakteeri]]in. Hänet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle. Kuoleman jälkeen [[Reijo Ikävalko]] toimitti Sariolan [[Mauri Sariolan päiväkirjat|päiväkirjoista kaksi kokoelmaa]]. Ritva Sarkola ja [[Raimo Jokisalmi]] julkaisivat vuonna 2005 Sariolasta romaanimuotoisen elämäkerran ''Mauri Sariola. Aika velikulta'', joka ulottuu vuoteen 1968 asti. Elämäkerrassa on runsaasti päiväkirjojen tekstiä hieman muokattuna.
Rivi 20 ⟶ 49:
==Kirjailijakuva==
Esikoisromaaninsa ''Laukausten hinta'' Sariola kirjoitti keväällä 1956. Hän kertoi saaneensa sysäyksen teoksen kirjoittamiseen sen aikaisten käännösdekkarien kehnosta tasosta. Siitä alkoi hänen lähes 30
[[Perry Mason]]ista Sariolan oletetaan saaneen inspiraation tuomari Matti Viimaan, joka esiintyi ensimmäisen kerran Sariolan tuotannossa romaanissa ''Lavean tien laki'', joka ilmestyi vuonna 1961.{{kenen mukaan}}
Rivi 28 ⟶ 57:
Sariolan kirjallinen tuotanto on mittava. Romaanien lisäksi hän kirjoitti toistaiseksi tuntemattoman määrän jatkokertomuksia, novelleja, matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja useisiin kymmeniin eri lehtiin. Kirjoitustensa julkaisemisen hän aloitti jo sota-aikana, todennäköisesti vuonna 1944. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia radiokuunnelmia ja televisiokäsikirjoituksia.
Sariola oli nopea kirjoittaja, vaikka käyttikin vanhaa matkakirjoituskonetta ja kaksisormijärjestelmää. Esimerkiksi palkittu ''Lavean tien laki'' syntyi parin viikon intensiivisen työn tuloksena. Hän ei hukannut aikaa tekstin muokkaamiseen vaan piti kiinni siitä periaatteesta, että kirja on kirjoitettava kerralla valmiiksi. Hän ei kovinkaan tarkkaan suunnitellut kaikkia teoksiaan, vaan yksinkertaisesti alkoi kirjoittaa, ja loppuratkaisu oli usein yllätys hänelle itselleenkin. Hänellä oli tapana sanoa, että jos hän onnistuu saamaan 111 liuskaa kasaan, loppu sujuu jo itsestään.<ref>Ks. esim. Parempi kertarutina 1986, s.263:
Ehkä mainituista syistä johtuen Sariolan tuotannon laadussa on kirjavuutta, ja etenkin uransa loppupuolella hän alkoi toistaa itseään. Hän poimi vaikutteita myös muiden teksteistä. Hän joutui maksamaan vuonna 1969 vahingonkorvauksia Esko Laukon nimellä kirjoittamastaan ''Sen yli käy vain tuuli viheltäin'' -nimisestä romaanista, jonka todettiin olevan [[plagiointi|plagiaatti]] [[Bill S. Ballinger]]in teoksesta ''Kynsi ja hammas'' (''The Tooth and the Nail'', 1955). Myös lääkäriromaanista ''Ei loitsu eikä rukous'' (1959) eräät kriitikot löysivät viitteitä plagioinnista. Romaania vertailtiin [[André Soubiran]]in teokseen ''Valkeat miehet'' (1955).
Rivi 34 ⟶ 63:
Sariolan tuotannon pohjalta on tehty kolme pitkää elokuvaa:
* ''[[Kolmas laukaus]]'' <small>([[Yrjö Norta]], 1959; perustuu romaaniin ''Rotat pois laivasta'',
* ''[[Totuus on armoton]]'' <small>([[Valentin Vaala]], 1963)
* ''[[Tuntematon ystävä]]'' <small>([[Lars G. Thelestam]], 1978; perustuu romaaniin ''Susikoski virittää ansan''
Sariolan kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kriitikot kuitenkin suhtautuivat niihin pääosin nihkeästi. Erityisen tunnetuiksi tulivat [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] [[Pekka Tarkka|Pekka Tarkan]] tuomiot. Sariola alkoi saada tunnustusta kulttuurivaikuttajilta vasta historiallisista teoksistaan 1970-luvun lopulla. Hänelle myönnettiin valtion yksivuotinen [[taiteilija-apuraha]] 1979 ja [[taiteilijaeläke]] vain hieman ennen kuolemaa vuonna 1985. Ensimmäisten joukossa Sariolan tuotantoa on vakavasti analysoinut kirjailija [[Eila Pennanen]] muutamassa esseessään muun muassa [[Parnasso]]-lehdessä. Maailmankatsomukseltaan Sariola oli oikeistolainen, eikä ole salannut asennoitumistaan tuotannossaankaan.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Rankka työ, rankat huvit| Julkaisu = Apu | Vuosi = 2007 | Numero = 29 | Sivut = 15 | Julkaisija = A-lehdet }}</ref>
== Huomionosoitukset ==
Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi, Sininen risti, Eljas Erkon stipendi ja opintomatka Englantiin 1959. Suomen Rikospoliisien Liiton tunnustuspalkinto 1961, Gummerus Kustannus Oy:n tunnustuspalkinto poliisiromaanituotannosta 1961, [[Suomen Kulttuurirahasto]]n apuraha 1960, Gummerus Kustannus Oy:n apuraha 1961, K. J. Gummerus Oy:n erikoispalkinto 1964, (Grand) Prix du roman d’Adventures, Ranska, teoksen ”Lavean tien laki” ranskankielisestä versiosta 1969, [[Jenny ja Antti Wihurin rahasto|Wihurin säätiön]]
==Mauri Sariolan tuotanto==
===Kirjat===
{{Palstoitus alkaa}}
* Laukausten hinta <small>(Salama 25) (1956)</small>
*
* Joka tuulen kylvää <small>(1957)</small>
* Revontulet eivät kerro <small>(Salama 40) (1957)</small>
*
* Isänmaan parturit <small>(1958)</small>
*
* Ei loitsu eikä rukous <small>(1959)</small>
*
* Totuus on armoton <small>(1960)</small>
* Sumua Susikosken yllä <small>(Salama 89) (1961)</small>
* Maailman pitkä sivu <small>(1961)</small>
* Lavean tien laki <small>(1961)</small>
* Hurjan pojan koti <small>(1962)</small>
* Punainen laituri <small>(1962)</small>
* Minä, Olavi Susikoski <small>(1963)</small>
* Punaisen kukon laulu <small>(1963)</small>
* Pitkä matka Liverpooliin <small>(1963)</small>
* Aina roiskuu kun rapataan <small>(1964)</small>
{{Palstanvaihto}}
* Viiman pitkä siima <small>(1964)</small>
* [[Viiden tien risteys]] <small>(1964)</small>
* Niin syvä on kuin pitkäkin <small>(1965)</small>
* Pyykki on pantu ja pysyy <small>(1965)</small>
* Vetämätön värisuora <small>(1965)</small>
* Elomme merta laiva purjehtii <small>(1966)</small>
* Ukkotuomarin viimeinen juttu <small>(1966)</small>
* Aamu Heinjoen tiellä <small>(1966)</small>
* Budapestin uni <small>(1967)</small>
* Susikosken vaikein juttu <small>(1967)</small>
* Onnensoturit <small>(1967)</small>
* Sumusta nousee risti <small>(1968)</small>
* Älä kaikista ruusuista huoli <small>(1968)</small>
* Ampiaiskesä <small>(1968)</small>
*
* Susikosken elämän kevät <small>(1969)</small>
* Veljensä vartijat <small>(1969)</small>
* Näin tekivät ritarit <small>(1969)</small>
* Susikoski virittää ansan <small>(1970)</small>
{{Palstanvaihto}}
* Napapiirin prinsessa <small>(1970)</small>
* Armeija piikkilankojen takana <small>(1970)</small>
* Kolmen valtakunnan vainaja <small>(1971)</small>
* Näin lentää outo lintu <small>(1971)</small>
* Viimeksi poistuu kapteeni <small>(1972)</small>
* Kolmannen valtakunnan kuningatar <small>(1972)</small>
* Surma surutalossa <small>(1973)</small>
* Ja sitten oli kohiseva koski <small>(1973)</small>
* Susikosken ajojahti <small>(1974)</small>
* Koltan uni <small>(1975)</small>
* Enkeli lumessa <small>(1975)</small>
* Taivas yksin tietää <small>(1975)</small>
* Karoliinin kuolinkello <small>(1976)</small>
* Suruton Sariola <small>(1976)</small>
* Onko teillä ruiskukkia? <small>(1977)</small>
* Suomalainen ratsastaja <small>(1977)</small>
* Sininen lyhty <small>(1978)</small>
* Suomalainen kavaljeeri <small>(1978)</small>
* Seidan silmä <small>(1978)</small>
{{Palstanvaihto}}
* Susikoski ahtojäissä <small>(1979)</small>
* Susikosken omatunto <small>(1979)</small>
* Talvisodan vänrikki <small>(1979)</small>
* Susikoski päiväntasaajalla <small>(1980)</small>
* Petroskoin keltainen kissa <small>(1980)</small>
* Jatkosodan kapteeni <small>(1980)</small>
* Ison kalan katiska <small>(1981)</small>
* Pieni anoo, iso sanoo <small>(1981)</small>
* Jälleenrakennettu maa <small>(1981)</small>
* Susikosken tulikoe <small>(1982)</small>
* Susikoski sulhaspoikana <small>(1982)</small>
* Elämän makeus <small>(1982)</small>
* Ne viulut vasta maksoi <small>(1983)</small>
* Viimeiset ritarit <small>(1983)</small>
* Susikoski ja kolmen naisen talo <small>(1984)</small>
* Nuoruuden komentosilta <small>(1985) (postuumi)</small>
{{Palstoitus loppuu}}
{{Palstoitus alkaa}}
===Päiväkirjat===
{{Pääartikkeli|[[Mauri Sariolan päiväkirjat]]}}
* Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä <small>(1986)</small>
* Hyvästi, Sammatin kuu <small>(1987)</small>
* Tohtori Viitasen tapaus <small>(1966)</small>
* Herrasmiesten oikotie <small>(1966)</small>
* Keltainen kummitus <small>(1967)</small>
* Insinööri Forssin tapaus <small>(1968)</small>
* Sen yli käy vain tuuli viheltäin <small>(1969)</small>
* Taivas kuin kerjäläisnuttu <small>(1970)</small>
* Mene toiselle tähdelle rakastamaan <small>(1971)</small>
* Surmansyöksy Caprilla <small>(1972)</small>
* Kuolemanlotossa kuusi oikein <small>(1974)</small>
{{Palstanvaihto}}
===Kirjana julkaistut alun perin lehdissä ilmestyneet jatkokertomukset===
* Kutsukaa rikostarkastaja Susikoski <small>(1981)</small>
* Kutsuvieraana kuolema <small>(1982)</small>
* Rommelin poikien hauta <small>(1982)</small>
* Marita Eisenin tapaus <small>(1983)</small>
* Susikosken kuuma loma <small>(1983)</small>
* Kalliit katkerat muistot <small>(1984)</small>
* Susikoski puuttuu peliin <small>(1984)</small>
* Susikosken palapeli <small>(1985)</small>
* Viides vieras <small>(1988)</small>
* Laulujen lunnaat <small>(1990)</small>
* Simo Hurtta ja kultainen pikari <small>(2002)</small>
* Seitsemän kertaa Susikoski <small>(2003)</small>
* Rikoksen jäljillä <small>(2006)</small>
{{Palstoitus loppuu}}
===Kokoomateokset===
Ssamaan niteeseen kootut kolmesta viiteen aiemmin ilmestynyttä romaania:
* Susikoski, rikostarkastaja 1988 <small>(sisältää romaanit Susikosken vaikein juttu, Susikosken elämän kevät, Susikoski virittää ansan ja Susikosken ajojahti)</small>
* Susikoski Suomesta 2000 <small>(sisältää romaanit Kolmen valtakunnan vainaja, Onko teillä ruiskukkia?, Susikoski ahtojäissä, Petroskoin keltainen kissa)</small>
* Susikoski ratkaisee 2001 <small>(sisältää romaanit Minä, Olavi Susikoski, Pyykki on pantu ja pysyy, Sininen lyhty ja Ison kalan katiska)</small>
* Kutsutaan Susikoski 2005 <small>(sisältää romaanit Rotat pois laivasta, Leivätön pöytä on katettu, Aina roiskuu kun rapataan ja Koltan uni)</small>
== Mauri Sariola -seura ==
Rivi 159 ⟶ 198:
Mauri Sariola -seuran tunnustuspalkinto on saanut nimensä kirjailijan tunnetuimman hahmon, Susikosken, mukaan. ''Vuoden Susikoski -palkinto'' on myönnetty vuodesta 2000 lähtien henkilölle tai taholle, joka on ”edistänyt sariolalaista perintöä”.
Vuoden Susikoski -palkinnon ovat saaneet seuraavat henkilöt:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sariolaseura.fi/vuoden-susikoski/ | Nimeke = Vuoden Susikoski | Julkaisija = Mauri Sariola -seura | Viitattu = 28.10.2012 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/Riitta+Uosukainen+on+Vuoden+Susikoski/a1305610509508 | Nimeke = Riitta Uosukainen on Vuoden Susikoski | Tekijä = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.10.2012 | Julkaisupaikka =
* 2000 – asessori Martti Salander
Rivi 178 ⟶ 217:
* 2015 – Tuula Sariola
Seuran jäsenlehti ''Mauri Sariolan seurassa'' (
==Plagiointia==
Sariolan teoksista jaksoja ottanut ja niitä omissa nimissään julkaissut mies tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa maksamaan sakkoja ja korvauksia. Mies on julkaissut omakustanteena teoksen ''Vain taivas tietää'', jossa on kopioita kuudesta Sariolan teoksesta.<ref>
== Katso myös ==
Rivi 188 ⟶ 227:
* [[Olavi Susikoski]]
==
* [http://www.sariolaseura.fi/mauri-sariola/ Mauri Sariola -seura]
* [http://www.phnet.fi/public/saraluoto/Mauri%20Sariola%20pienoisel%C3%A4m%C3%A4kerta.htm Hannu Saraluoto: Mauri Sariola]
Rivi 195 ⟶ 234:
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Aiheesta muualla==
*{{Kansallisbiografia | id = 8605 | nimi = Sariola, Mauri (1924–1985) | tekijä = Saraluoto, Hannu | ajankohta = 19.9.2008 | viitattu = }}
*[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/musta_ilotulitus_on_sariolan_vanhin_sailynyt_susikoski-kuunnelma_80541.html#media=80532 Yle Elävä arkisto: Musta ilotulitus on Sariolan vanhin säilynyt Susikoski-kuunnelma]
|