|
'''Adolf Erik Lindfors''' ([[18. toukokuuta]] [[1857]] – [[20. toukokuuta]] [[1929]]) oli [[suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[teatteri|teatterinjohtaja]].
== Ura ==
==Lindforsin teatteriura==
Lindfors oli aikaisemmin ammatiltaan kirjuri, ja näytteli [[Ruotsalainen teatteri|Ruotsalaisessa teatterissa]] vuosina [[1873]]-[[1881]]1873–1881. Hän näytteli vuosina [[1881]]-[[1882]]1881–1882 [[Göteborg|Göteborgin teatteri]]ssa ja [[Aleksanterin teatteri|Fiorinin oopperaseurue]]essa. Vuonna [[1882]] hänet kiinnitettiin [[Suomen Kansallisteatteri|Suomalaiseen Teatteriin]], missä hän peri edesmenneeltä [[Oskari Vilho]]lta [[Molière]]-roolien tulkitsijan "viitan"”viitan”. Lindfors toimi vuosina [[1892]]-[[1894]]1892–1894 [[Dramatiska Föreningen|Dramatiska Föreningenin]] teatterikiertueen johtajana, mutta palasi Suomalaiseen Teatteriin, missä hän näytteli kuolemaansa saakka. Hän toimi Suomalaisen Teatterin ([[Suomen Kansallisteatteri]]n) johtajana vuosina [[1907]]-[[1914]]1907–1914.
Lindfors muistetaan Moliere-rooleistaan, tunnetuin niistä oli "''[[Saituri]]n"'' nimiosa Saituri Harpagonina. Hänet muistetaanmuistettiin älyllisenä, temperamenttisena ja taitavana näyttelijänä, jolle sopi korkea-arvoisten henkilöiden roolit. LisäksiHänen hänetkeskeisiä muistetaanroolejaan mm.olivat myös [[Tartuffe]]na ja [[Falstaff]]ina [[William Shakespeare]]n näytelmissä, lisäksi [[Victorien Sardou]]n "''[[Rouva Suorasuu]]n"'' [[Napoleon]]ina. HänLindfors oli näyttelijälaadultaan [[koomikko]] ja hänen roolitulkintojansa pidettiin vivahteikkaina ja realistisina. Ei mikään ihme, että Lindforsia pidettiin "”[[Ranska|ranskalaismaisena]]"” näyttelijänä, sillä hänen roolejansa kotimaisissa [[näytelmä|näytelmissä]] pidettiin aivan liian "ranskalaisina"”ranskalaisina”. Myöhemmin hänen paikkansa Moliere-tulkitsijana peri [[Uuno Laakso]].
Lindforsin ura ei sijoittunut pelkästään "puhenäyttämölle", vaan hänellä oli myös kytkentöjä aikansa [[mykkäelokuva|mykkäelokuviin]]. Lindfors nähtiinesiintyi kolmessa elokuvassamykkäelokuvassa vuosienvuosina [[1923]]-[[1924]] aikana, joissa hänellä on suhteellisen suuria rooleja1923–1924. Tunnetuin elokuvarooli lienee lukkari Sepeteuksen osa [[Erkki Karu]]n ohjaamassa, "''[[Nummisuutarit|Nummisuutareiden]] "'' ensimmäisessä elokuvasovituksessa [[1923 ]]. ▼Aikalaistoverit pitivät Lindforsia osittain tyytymättömänä, saitana, mutta persoonallisena ihmisenä. Myöhemmin hänen paikkansa Moliere-tulkitsijana peri [[Uuno Laakso]].
HänetAdolf Lindfors on haudattu [[Kulosaaren hautausmaa]]lle. ▼==Elokuvaura==
▲Lindforsin ura ei sijoittunut pelkästään "puhenäyttämölle", vaan hänellä oli myös kytkentöjä aikansa [[mykkäelokuva|mykkäelokuviin]]. Lindfors nähtiin kolmessa elokuvassa vuosien [[1923]]-[[1924]] aikana, joissa hänellä on suhteellisen suuria rooleja. Tunnetuin elokuvarooli lienee lukkari Sepeteuksen osa [[Erkki Karu]]n ohjaamassa, "[[Nummisuutarit|Nummisuutareiden]]" ensimmäisessä elokuvasovituksessa [[1923]].
▲Hänet on haudattu [[Kulosaaren hautausmaa]]lle.
==Filmografia==
*''[[Rautakylän vanha parooni]]'' (1923) (Paroni Magnus Drakenhjelm)
*''[[Rautakylän vanha parooniNummisuutarit]]'' ([[1923]]) (Paronilukkari MagnusSepeteus, Drakenhjelm”kanttoori”)
*''[[NummisuutaritPolyteekkarifilmi]]'' ([[1923]])1924 (lukkari SepeteusDionysos, "kanttoori"viinin ja ilon jumala)
*''[[Polyteekkarifilmi]]'' ([[1924]] (Dionysos, viinin ja ilon jumala)
== Lähteet ==
| 