Versio 1. toukokuuta 2016 kello 13.17 muokkaa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 149 muokkausta →‎Erilaisia hunajia: lisää kirjasta; tarkennusta ← Vanhempi muutos		Versio 1. toukokuuta 2016 kello 13.19 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 149 muokkausta hunajatyyppiosio kuuluu ylemmäs Uudempi muutos →
Rivi 13: Suomessa ''[[Hyvää Suomesta]]'' -elintarvikeprojekti ja [[Suomen Mehiläishoitajain Liitto]] ovat laatineet EU:n hunajadirektiiviä tiukemmat, Hyvää Suomesta -merkin käyttöön oikeuttavat laatuvaatimukset.<ref>[http://www.hunaja.net/mp/db/file_library/x/IMG/31814/file/SuomalaisenJoutsenlippu-hunajanlaatujarjestelmansaannotA1.doc Hunaja.net Laatujärjestelmäsäännöt]</ref>. Suomen Mehiläishoitajain LIiton jäsenet saavat käyttää tuotenimeä Kuningatar-hunaja. Suomalainen hunaja on yleensä monikukkahunajaa.<ref>[http://www.kolumbus.fi/kirkkonummen.mehilaistuote/hunaja/hunaja.html Kirkkonummen mehiläistuote]</ref> == Erilaisia hunajia ==▼ ''Monikukkahunaja'' on Suomessa yleisin hunajatyyppi. Monikukkahunaja on peräisin useista eri mesikasveista.<ref>Koistinen 2015, s. 9.</ref>▼ ''Lajihunaja'' on hunajaa, jonka mesi on kerätty pääasiassa yhden kasvin kukista. Hunajaa kutsutaan ''yksikukkahunajaksi'', kun sen medestä yli puolet on tietystä kasvista.<ref name="koistinen-10">Koistinen 2015, s. 10.</ref> Lajihunajan tuottamiseksi mehiläispesät viedään alueelle, jolla haluttu kasvi kukkii runsaslukuisena. Kukkimisen loputtua pesät otetaan pois ja hunaja lingotaan pesästä.<ref name="hunaja-net-erilaiset" /> Tunnetuimpia lajihunajia ovat muun muassa [[akaasia]], [[eukalyptus]], [[appelsiini\|appelsiininkukka]], [[kanerva]], [[rypsi]], [[maitohorsma]] ja [[lehmukset\|lehmus]].<ref>Koivulehto 2010, s. 149.</ref> Voimakkaanmakuisia lajihunajia ovat esimerkiksi kanerva-, tattari- ja puolukkahunaja. Mietoja ovat esimerkiksi valkoapila ja horsma.<ref>Koivulehto 2010, s. 154–155.</ref> Lajihunajat voidaan tunnistaa maun, rakenteen, tuoksun ja värin perusteella sekä siitepölyanalyysin avulla. Eri yksikukkahunajat sisältävät myös erilaisia entsyymejä.<ref name="koistinen-10" />▼ Lajihunajiksi kutsutaan myös hunajia, jotka ovat peräisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai jotka on kerätty tiettyyn aikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi niittyhynaja, metsähunaja tai alkukesän hunaja.<ref name="koistinen-10" />▼ ''Kennohunaja'' on hunajaa, jota ei ole lingottu kennoista ulos, vaan vahakennosto on mukana. Kennohunajaa voi syödä sellaisenaan tai pureskella kuin purukumia, ja kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä.<ref name="hunaja-net-erilaiset" /> ''Palahunajassa'' on kennohunajan palasia juoksevan hunajan joukossa. Hunajaa on mahdollista myös kuivata jauheen muotoon käyttäen jauhon seassa täyteainetta.<ref name="koivulehto-151" />▼ ''Tekohunajan'' tai ''keinotekoisen hunajan'' nimellä myytävä aine ei ole hunajaa eikä mehiläisten tuottamaa. Sen maku ja väri syntyvät keinotekoisesta hunaja-aromista ja väriaineesta.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1225.</ref> Hunajaväärennöksissä hunajaan on lisätty sokeria, tai sen alkuperästä on annettu väärää tietoa. Alkuperäväärennöksiä esiintyy joskus etenkin kalleimmissa hunajalaaduissa.<ref>Koistinen 2015, s. 15.</ref>▼ == Ominaisuudet == Rivi 76 ⟶ 87: Hunajaa voidaan myös puristaa kennoista. Tätä menetelmää käytetään etenkin sitkeän kanervahunajan tuotannossa.<ref name="koivulehto-151">Koivulehto 2010, s. 151.</ref> ▲== Erilaisia hunajia == ▲''Monikukkahunaja'' on Suomessa yleisin hunajatyyppi. Monikukkahunaja on peräisin useista eri mesikasveista.<ref>Koistinen 2015, s. 9.</ref> ▲''Lajihunaja'' on hunajaa, jonka mesi on kerätty pääasiassa yhden kasvin kukista. Hunajaa kutsutaan ''yksikukkahunajaksi'', kun sen medestä yli puolet on tietystä kasvista.<ref name="koistinen-10">Koistinen 2015, s. 10.</ref> Lajihunajan tuottamiseksi mehiläispesät viedään alueelle, jolla haluttu kasvi kukkii runsaslukuisena. Kukkimisen loputtua pesät otetaan pois ja hunaja lingotaan pesästä.<ref name="hunaja-net-erilaiset" /> Tunnetuimpia lajihunajia ovat muun muassa [[akaasia]], [[eukalyptus]], [[appelsiini\|appelsiininkukka]], [[kanerva]], [[rypsi]], [[maitohorsma]] ja [[lehmukset\|lehmus]].<ref>Koivulehto 2010, s. 149.</ref> Voimakkaanmakuisia lajihunajia ovat esimerkiksi kanerva-, tattari- ja puolukkahunaja. Mietoja ovat esimerkiksi valkoapila ja horsma.<ref>Koivulehto 2010, s. 154–155.</ref> Lajihunajat voidaan tunnistaa maun, rakenteen, tuoksun ja värin perusteella sekä siitepölyanalyysin avulla. Eri yksikukkahunajat sisältävät myös erilaisia entsyymejä.<ref name="koistinen-10" /> ▲Lajihunajiksi kutsutaan myös hunajia, jotka ovat peräisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai jotka on kerätty tiettyyn aikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi niittyhynaja, metsähunaja tai alkukesän hunaja.<ref name="koistinen-10" /> ▲''Kennohunaja'' on hunajaa, jota ei ole lingottu kennoista ulos, vaan vahakennosto on mukana. Kennohunajaa voi syödä sellaisenaan tai pureskella kuin purukumia, ja kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä.<ref name="hunaja-net-erilaiset" /> ''Palahunajassa'' on kennohunajan palasia juoksevan hunajan joukossa. Hunajaa on mahdollista myös kuivata jauheen muotoon käyttäen jauhon seassa täyteainetta.<ref name="koivulehto-151" /> ▲''Tekohunajan'' tai ''keinotekoisen hunajan'' nimellä myytävä aine ei ole hunajaa eikä mehiläisten tuottamaa. Sen maku ja väri syntyvät keinotekoisesta hunaja-aromista ja väriaineesta.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1225.</ref> Hunajaväärennöksissä hunajaan on lisätty sokeria, tai sen alkuperästä on annettu väärää tietoa. Alkuperäväärennöksiä esiintyy joskus etenkin kalleimmissa hunajalaaduissa.<ref>Koistinen 2015, s. 15.</ref> == Säilytys ja kuumennus ==

Ero sivun ”Hunaja” versioiden välillä