Ero sivun ”Deutsches Museum” versioiden välillä

'''Deutsches Museum''' (suom. '"saksalainen museo'") [[München]]issä, Saksassa on maailman suurin{{lähde}} tekniikan ja luonnontieteen museo. Vuosittain museossa vierailee arviolta 1,5 miljoonaa kävijää. Museossa on noin 28 000 näyttelyesinettä 50 tieteen ja tekniikan eri alueelta.

Museo perustettiin 28. kesäkuuta 1903 saksalaisten insinöörien yhdistyksen [[Verein Deutscher Ingenieure|VDI:n]] kokouksessa sähköinsinööri [[Oskar von Miller]]in aloitteesta. Museon koko nimi saksaksi on ''Deutsches Museum von Meisterwerken der Naturwissenschaft und Technik''. Nimensä mukaisesti se esittelee (luonnon)tieteen ja tekniikan saavutuksia. Museo on Münchenin suurin.

Museon päätilat sijaitsevat pienellä [[Isar]]joen saarella Münchenin keskustassa. Kaupunginvaltuusto lahjoitti vuonna 1903 saaren museolle. Saari tunnettiin ennen nimellä ''Kohleinsel'' ("hiilisaari"), mutta nimettiinse uudestaansai myöhemmin uudeksi nimekseen nimelle "Museumsinsel" ("museosaari").

Museon kokoelmiin kuuluu lukuisia harvinaisuuksia, kuten ensimmäinen sähködynamo (Siemens, 1866), ensimmäinen automobiili (Benz, 1866), ensimmäinen dieselmoottori (1897) ja laboratoriopöytä, missäjolla atomi halkaistiin ensimmäisen kerran (Hahn, Strassman, 1938). Vuonna 2009 museoon lisättiin nano- ja bioteknologiaa esittelevä siipi (Zentrum Neue Technologien).<ref name="nytravel">http://travel.nytimes.com/travel/guides/europe/germany/bavaria/munich/26457/deutsches-museum/attraction-detail.html?inline=nyt-classifier</ref>

Museossa on myös suurikokoisia erityyppisten kaivosten pienoismalleja ja lukuisia pysyviä näyttelyitä, kuten Euroopan laajin tähtitieteen kehitystä kuvaava näyttely<ref name="nytravel" /> ja [[Altamira]]n luolan ja kalliomaalausten jäljennös.

Saarella sijaitsevan pääkohteen lisäksi museolla on myös haaraosastoja. [[Flugwerft Schleißheim]] sijaitsee 18 kilometriä Münchenin keskustasta [[Oberschleißheim]]issa, Schloss Schleißheimin (Baijerin hallitsijoiden kesäpalatseja) lähellä, vanhalla sotilaslentokentällä. Se koostuu vanhasta lennonjohtotornista ja komentokeskuksesta sekä uusista rakennuksista, missäjoissa esitellään lentokoneita, jotka eivät mahtuneet museosaaren näyttelyihin. Esillä on muun muassa [[Hortenin veljekset|Hortenin veljesten]] ”lentävä siipi” [[Horten H.IV]] -purjelentokone 1940-luvulta, saksalaisia 1950- ja 1960-luvulla kehitettyjä [[VTOL]]-lentokoneita, [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] aikakauden lentokoneita ja Saksojen jälleenyhdistymisessä saatuja neuvostoliittolaisia lentokoneita.

Deutsches Museumin uusin haaraosasto [[Deutsches Museum Verkehrszentrum]] sijaitsee [[Theresienhöhe]]ssä, Münchenissä. Se avattiin vuonna 2003, ja se on keskittynyt kuljetustekniikanesittelemään esittelyynkuljetustekniikkaa (museosaarelta siirretyt tiekulkuneuvojen ja junien näyttelyt).

Museo vahingoittui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa, ja 80 % rakennuksista ja 20 % näyttelyistä tuhoutui tai vahingoittui. Korjaukset vaativat aikansa, ja vasta vuonna 1965 näyttelyt saavuttivat sotaa edeltäneen kokonsa. 1980-luvulla tuhopoltto vähensi näyttelytilaa 34&nbsp;140 neliömetriin. Entisöinti ja uudet rakennukset kasvattivat näyttelytilan 55&nbsp;000 neliömetriin vuoteen 1993 mennessä. Museon yhteydessä on myös erikoiskirjasto ja arkisto sekä tutkimusinstituutti.

Museon pysyvät näyttelyt: ilmailu, maanviljelys, Altamiran kalliomaalaukset, radioamatööritoiminta, avaruustiede, sillanrakennus, keramiikka, kemia, ajan mittaaminen, tietokoneet, digitaalinen kuvaus (rakenteilla vuodesta 2006 lähtien), sähköntuotanto, energiateknologia, ympäristö, geodesia, lasi, Deutsches Museumin historia, vesirakennus, koneenosat, konetyökalut, navigointi vesillä, tieteen virstanpylväät, matematiikkagalleria, kaivostyö (historiallinen ja nykyaikainen), metallurgia, mikroelektroniikka, maaöljy ja luonnonkaasu, musiikki, paperi, farmasia, fysiikka, voimakoneet, painotekniikka, mittalaitteet, tekniset lelut, telekommunikaatio, tekstiiliteknologia, tunnelinrakennus, painot ja mitat.