Ero sivun ”Libyan historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 74:
Pohjois-Afrikkaa hallinneiden arabien ihanteena oli, kuten muuallakin islamilaisessa maailmassa 700-luvulla, poliittisen ja uskonnollisen yhtenäisyyden aikaansaaminen [[šaria]]a noudattavan kalifaatin alaisuudessa. Arabien oli helppo hallita rannikon maanviljelysalueita ja kaupunkeja, jotka kukoistivat jälleen heidän suojeluksessaan. Kaupunkilaiset arvostivat arabien tarjoamaa turvallisuutta, joka helpotti rauhanomaista kaupankäyntiä, kun puunilaistuneet maanviljelijät puolestaan kokivat hengenheimolaisuuttaa [[Seemiläiset|seemiläisten]] arabien kanssa. [[Koptilainen kirkko|Koptilaiseen kirkkoon]] kuuluneet [[Monofysitismi|monofysiitit]] kokivat muslimien vapauttavan heidät Bysantin sorron alaisuudesta. Berbereiden yhteisölliset ja edustukselliset heimoinstituutiot olivat kuitenkin ristiriidassa arabien Bysantista omaksuman autoritaarisen ja henkilökohtaista valtaa korostavan hallitsemistavan kanssa. Arabien kammotessa barbaareina pitämiään berbereitä, näkivät sisämaan berberit usein arabit pelkästään ylimielisinä ja brutaaleina sotilaina, joita kiinnosti vain verojen kerääminen.<ref name="Arabit" />
Arabit muodostivat kaupunkilaisen eliitin Pohjois-Afrikkaan, jonne he olivat saapuneen valloittajina ja lähetyssaarnaajina, eivät siirtolaisina. Arabien armeijat matkasivat ilman naisia, ja sotilaat menivätkin usein naimisiin paikallisten kanssa, levittäen näin arabikulttuuria ja islaminuskoa kaupunkiväestön ja viljelijöiden keskuuteen. Vaikka sisämaan heimot vastustivatkin arabien poliittista valtaa, omaksuivat hekin nopeasti islaminuskon. Heimot kuitenkin kehittivät islamia omia tapojaan vastaavaksi,
Arabien valloituksen jälkeen Pohjois-Afrikkaa hallitsivat perättäiset amirit eli komentajat. Vuoteen [[750]] saakka amirit olivat Damaskoksen [[kalifi]]n alaisia. Islamilaisen maailman keskuksen siirryttyä [[Bagdad]]iin, vastasivat amirit vuoden 750 jälkeen Bagdadin kalifille. Vuonna [[800]] kalifi [[Harun al Rashid]] asetti amiriksi [[Ibrahim ibn Aghlab]]in, joka muodosti perinnöllisen dynastian [[Kairouan]]iin. Dynastia hallitsi [[Ifriqiya]]a ja Tripolitaniaa autonomisena valtiona, joka kuitenkin oli kalifin hengellisen ohjauksen alainen ja nimellisesti tunnusti kalifin valtionpäämiehekseen. Aghlabidi-dynastian amirit korjauttivat roomalaisten rakentamat ja sittemmin laiminlyödyt kastelukanavat, saivat alueen maatalouden jälleen ylijäämäiseksi ja kaupungit uudelleen kukoistamaan. Poliittisen ja sosiaalisen hierarkian yläpäässä olivat byrokraatit, sotilaskasti sekä kauppiaiden, oppineiden ja virkamiesten muodostama arabieliitti. Myös suuren juutalaisyhdyskunnan jäseniä palveli amirien virkamiehinä kaupungeissa. Islaminuskon omaksuneet saivat
==1900-luku ja itsenäinen Libya==
| |||