Ero sivun ”Reino Castrén” versioiden välillä

[[Tiedosto:Reino Castrén.jpg|thumb|245px|Reino Castrén toimistossaantyöhuoneessaan vuonna 1961.]]

'''Reino Jalmari Castrén''' ([[4. joulukuuta]] [[1908]] [[Helsinki]] – [[2. joulukuuta]] [[1981]] [[Helsinki]])<ref name="DI">''Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982'', s. 84.</ref><ref name="veljekset">''Neljätuhatta veljestä'', s. 97–99.</ref> oli suomalainen rautatienrakennukseenrautatienrakentamiseen ja liikennesuunnitteluun erikoistunut insinööri, joka vaikutti varsinkin [[Helsingin metro]]n rakentamispäätökseen 1960-luvulla. Hän toimi niin sanotun metrotoimiston päällikkönä vuosina 1956–1968. Nuorempana heimoaktivismia innokkaasti kannattanut Castrén oli [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana tärkeissä asemissa Suomen miehittämän [[Itä-Karjala]]n [[Itä-Karjalan sotilashallinto|sotilashallinnossa]].

Reino Castrénin vanhemmat olivat [[VR|Valtionrautateiden]] pääjohtaja [[Jalmar Castrén]] ja Elli Montell. Hänen veljensä oli professori [[Viljo Castrén]]. Castrén kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin normaalilyseo]]sta vuonna 1926, valmistui [[diplomi-insinööri]]ksi [[Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] rakennusinsinööriosastolta 1931 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1939. Hän työskenteli [[Valtionrautatiet|Valtionrautateiden]] ratainsinöörinä 1931–1934, [[Rautatiehallitus|Rautatiehallituksen]] tutkijana 1934–1937 ja ratainsinöörinä 1937–1949. Hän oli myös Teknillisen korkeakoulun [[dosentti]]na vuosina 1941–1957.<ref name="DI" /> Castrénia ei kelpuutettu varusmiespalvelukseen vahvan likinäköisyyden vuoksi, mutta hän kouluttautui [[kadettikoulu]]n erillisellä kurssilla [[insinööriupseeri]]ksi ja yleni myöhemmin reservin insinöörimajuriksi. Hän suoritti myös yleisesikunnan tiedustelu-upseerikurssin vuonna 1935.<ref name="veljekset" />

Heimotyöstä ja maanpuolustuksesta kiinnostunut Castrén liittyi opiskeluaikanaan [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemiseen Karjala-Seuraan]] (AKS).<ref name="veljekset" /> Hän toimi sen hallituksen jäsenenä vuosina 1930–1931 ja 1937–1939, varapuheenjohtajana 1933–1935 ja 1944 sekä heimotyön johtajana 1936–1939.<ref>Eskelinen 2004, s. 370, 375.</ref> Hänestä tuli yksi AKS:n parhaimpia Itä-Karjala-asiantuntijoita, varsinkin [[Talousmaantiede|talousmaantieteen]] alalla. Hän teki muun muassa vuonna 1933 tutkimuksen [[Vienanmeren kanava]]n rakentamisesta.<ref name="veljekset" /> Hän oli myös AKS:n yhteyshenkilö muihin heimojärjestöihin sekä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vähemmistökansallisuuksien vapautusta ajaneeseen kansainvälisenkansainväliseen Prometheus-liikkeeseen.<ref>Eskelinen 2004, s. 180.</ref> Castrén oli aktiivinen myös [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisessa kansanliikkeessä]] (IKL).<ref name="uola">Mikko Uola: ''Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953'', s. 180–181. Minerva, Helsinki 2013.</ref> Ennen [[talvisota]]a hän toimi [[Maan Turva]] -yhdistyksen valmisteluosaston puheenjohtajana.{{Lähde||17. huhtikuuta 2016|vuosi=2016}}

Talvisodan aikana Castrén palveli ensin päämajan tiedustelu- ja sitten propagandaosastolla. Jatkosodan alettua hän sai tehtäväkseen laatia suunnitelman miehitettävän Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan organisaatiosta, ja hänestä tuli kyseisen esikunnan [[Tiedusteluosasto (Itä-Karjalan sotilahallinto)|tiedusteluosaston]] päällikkö.<ref name="veljekset" /> Hän oli puuhaamassa myös heinäkuussa 1941 järjestettyä [[Vuokkiniemen kansalliskokous|Vuokkiniemen kokousta]], jossa ”Karjalan kansan” nimissä julistettiin Itä-Karjala liittyneeksi Suomeen,<ref>Jukka Lindfors: [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vuokkiniemen_kokous_julisti_ita-karjalan_osaksi_suomea_54089.html#media=54100 Vuokkiniemen kokous julisti Itä-Karjalan osaksi Suomea] Ylen Elävä arkisto 23.5.2011. Viitattu 11.2.2013.</ref> ja avusti professori [[Jalmari Jaakkola]]a tämän laatiessa valtiovallan tilauksesta teosta ''Suomen idänkysymys'', jonka tarkoituksena oli perustella tieteellisesti Itä-Karjalan kuuluminen Suomelle.<ref>Miika Kallatsa: [http://tutkielmat.uta.fi/pdf/lisuri00102.pdf Suomen Saksalle luovuttamat sotavangit jatkosodan aikana], s. 32. Lisensiaatin tutkimus, Tampereen yliopisto 2009. Viitattu 11.2.2013.</ref> Keväällä 1942 Castrén sai erikoistehtäväkseen tutkia Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen rautatieyhteyksillä. Rautatiehallituksen aloitteestatoimeksiannosta tehty yli 300-sivuinen selvitys valmistui seuraavana keväänä. Siinä esiteltiin 20 vaihtoehtoista ratalinjausta ja 8 rintamarataa. Suunnitelmasta toteutettiin [[Uuksu]]sta [[Aunus|Aunukseen]] rakennetun ratayhteyden lyhyt jatko [[Mäkriä]]lle.<ref name="veljekset" /> Jatkosodan aikana Castrén kuului myös [[Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona|suomalaisen Waffen-SS-pataljoonan]] asioita kotimaassa hoitaneeseen SS-Vapaaehtoistoimikuntaan.<ref>Unto Parvilahti: ''Terekille ja takaisin'', s. 122, 142–144. Otava, Helsinki 1958.</ref>

Sodan loppuvaiheessa 1944 Castrén palveli jälleen päämajan tiedusteluosastossa ja kotiuttamisen jälkeen avustajana Pääesikunnan ulkomaanosastossa.<ref name="veljekset" /> Marraskuussa 1944 [[Tilastollinen päätoimisto|Tilastolliseen päätoimistoon]] perustettiin Castrénin johtama ”kansainvälisen tilaston toimisto”, jonka todellinen tarkoitus oli päämajan tilauksesta tiedustella väestön mielialoja, vasemmiston järjestäytymistä ja venäläisten joukkojen toimintaa Suomessa päämajan tilauksesta. Toiminta oli yhteydessä samaan aikaan suoritettuun [[asekätkentä]]än, ja asekätkijät toimittivat Castrénille mielialaraportteja ja muita tietoja. Tilastotoimiston harjoittama salainen tiedustelu paljastui asekätkentäjutun tutkimusten yhteydessä elokuussa 1945, jolloin toimisto jouduttiin lakkauttamaan. [[Punainen Valpo]] pidätti Castrénin vakoilusta epäiltynä syyskuun 1945 alussa.<ref name="uola" /> Hän oli pidätettynä, turvasäilössä sekä vangittuna yhteensä 27 kuukautta. Lopulta [[sotaylioikeus]] vapautti hänet syyttömänä huhtikuussa 1948.<ref name="veljekset" /><ref name="uola" /> Castrén oli myöhempinä vuosinaan aktiivisesti mukana entisten AKS:läisten perustaman Kerho 22:n toiminnassa.<ref name="veljekset" />

Castrén työskenteli [[Helsingin kaupungin liikennelaitos|Helsingin kaupungin liikennelaitoksen]] teknisenä apulaisjohtajana 1949–1956.<ref name="DI" /> Vuonna 1956 hänet nimitettiin esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitean vastaperustetun toimiston suunnittelupäällikköksisuunnittelupäälliköksi. [[Helsingin kaupunginvaltuusto|Kaupunginvaltuusto]] oli edellisenä syksynä kehottanut komiteaa tutkimaan maanalaisen liikenteen mahdollisuuksia ja kustannuksia.<ref name="Kolbe223">Kolbe 2002, s. 223–224, 228.</ref> Kesäkuussa 1959 Castrén esitteli valtuustolle komitean 250-sivuisen mietinnön, jossa ehdotettiin maanalaisen rakentamista Helsinkiin. Raportissa käytettiin tällaisesta liikennemuodosta tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa termiä [[metro]] tällaisesta liikennemuodosta.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 11.</ref> Esitys ei johtanut vielä päätöksiin kaupungin tahollataholta, mutta esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitean nimi muutettiin metrokomiteaksi ja vuonna 1965 metrosuunnittelukomiteaksi.<ref name="Kolbe223" /> Castrén opittiin sittemmin tuntemaan Helsingin metron päättäväisenä kannattajana ja sitkeänä miehenä, joka toi jokaisessa kokouksessa esiin näkemyksensä metron rakentamisen välttämättömyydestä. Hän sai lempinimen Metro-Castrén.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 12.</ref><ref>Kolbe 2002, s. 234.</ref>

Keväällä 1963 valmistui metrokomitean toinen mietintö, joka sisälsi periaate-esityksen metrosuunnitelman toteuttamisesta. Sen mukaan vuoteen 2000 mennessä olisi tullut rakentaa 90 kilometriä rataa ja 108 asemaa. Lehdistössä metroverkkosuunnitelmaa kutsuttiin ”Castrénin hämähäkiksi”. Ensimmäinen linja ehdotettiin rakennettavaksi keskustasta [[Puotinharju]]un.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 16, 19, 23.</ref> Castrénin näkemyksessä metro olisi kulkenut hitaammin ja puolet lähempänä maanpintaa kuin myöhemmin toteutunut versio. Hänen suunnitelmissaan metrolinjat noudattelivat katulinjauksia ja lyhytvaunuinen metro olisi muistuttanut maanalaisia [[raitiovaunu]]ja. Kun Castrén vuoden 1967 lopulla lähti puoleksi vuodeksi konsulttimatkalle [[Intia]]an suunnittelemaan [[Kalkutta|Kalkutan]] liikennejärjestelyjä, hänen tilapäiseksi seuraajakseen metrosuunnittelutoimiston päälliköksi tuli [[Unto Valtanen]]. Palattuaan Castrén ei saanut virkaansa takaisin ja siirtyi vuoden 1968 aikana eläkkeelle. Valtanen totesi nyt Castrénin mallin vanhentuneeksi, ja Helsingin metro päätettiin louhia syvemmälle peruskallioon.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 22.</ref><ref name="veljekset" /> Lopullinen päätös metron rakentamisesta tehtiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1969.<ref name="tunneli98">''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 98.</ref>

Castrén tuupertui kadulle Helsingissä vuonna 1981 Helsingissä kadulle ja kuoli.<ref name="veljekset" /> Helsingin metro aloitti liikenteen puoli vuotta myöhemmin.<ref name="tunneli98" />

==TeoksiaTeokset==

* ''Laatokan-Suomenlahden kanavasuunnitelma ja Venäjän kanavarakennus Vienanmeri-Itämeri: liikennetaloudellinen tutkimus''. Helsinki: K. F. Puromiehen kirjapaino, 1933.