Ero sivun ”Libyan historia” versioiden välillä

[[Vandaalit]] saapuivat [[Espanja]]n kautta Pohjois-Afrikkaan kapinoivan roomalaisen virkamiehen kutsumina vuonna [[429]]. Vandaalit perustivat johtajansa [[Geiserik]]in johdolla kuningaskunnan, jonka pääkaupungiksi tuli [[Karthago]]. Vaikka roomalaiset joutuivatkin myöntymään vandaalien ylivallalle Tripolitaniassa ja suuressa osassa Pohjois-Afrikkaa, hallitsivat vandaalit lähinnä taloudellisesti tärkeimpiä alueita. Vandaalit muodostivat erillisen soturikastin, jota kiinnosti lähinnä verojen keruu ja maa-alueiden hyödyntäminen. Siviilihallinnon tehtävät he jättivät roomalaisille. Pohjois-Afrikasta käsin vandaalit valloittivat [[Sardinia]]n ja [[Korsika]]n, sekä suorittivat hyökkäyksiä Italiaan, ryöstäen [[Rooma]]n kaupungin vuonna [[455]]. Ajan myötä vandaalien sotaisuus tyyntyi, ja heidän valtakuntansa kukistui vuonna [[533]] itäroomalaisen sotapäällikkö [[Belisarius|Belisariuksen]] aloitettua Pohjois-Afrikan [[Vandaalisota|takaisinvaltaamisen]] Rooman valtakunnalle.<ref name="Roomalaiset" />

Tämän jälkeen Bysantin valta Tripolitaniassa rajoittui pitkälti rannikolle, ja sielläkin olivat kaupunkien ympärille rakennetut muurit ja linnoitetut maatilat osoituksina Rooman vallan hataruudesta. Alueen vauraus oli vandaalien vallan aikana huvennut ja vanha roomalainen poliittinen ja sosiaalinen järjestys kadonnut. Vandaalien huomiottarauhaan jättämien alueiden asukkaat olivat hakeneet turvaa heimopäälliköiltä, eivätkä he autonomiaan tottuneina suostuneet palaamaan roomalaisvallan alle. Tripolitanian ollessa vandaalien vallassa oli Kyrenaika pysynyt Bysantin sotilaallisena etuvartiona ja muistutti sekin sotilasleiriä. Epäsuositut bysanttikuvernöörit määräsivät kovia veroja rahoittaakseen sotilasmenoja,. muttaMutta kaupungit ja niiden julkiset toiminnot, kuten kastelujärjestelmät, jäivät huomiotta. Bysantin valtakausi pidensi kuitenkin roomalaiskautta vielä puolellatoista vuosisadalla ja torjui berberinomadien valtapyrkimykset rannikolla.<ref name="Roomalaiset" />