Ero sivun ”Mustarastas” versioiden välillä

'''Mustarastas''' (''Turdus merula'') on [[varpuslinnutRastaat (suku)|varpuslintuihinrastaiden]] sukuun kuuluva [[rastaat|rastas]]lintulaji.

Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku on kokonaan musta ja sillä on keltainen nokka ja silmärengas. Naaras on väriltään tummanruskea. Kurkku on vaaleampi ja rinnassa sillä on epäselvää täplitystä. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niillä on täplitystä myös yläpuolella.<ref name="svensson">{{Kirjaviite | Tekijä = Svensson, Lars | Nimeke = Lintuopas -– Euroopan ja Välimeren alueen linnut | Sivu = 296 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-1-21351-2}}</ref>

Mustarastas on äänekäs lintu ja sillä on laaja äänivalikoima. Kutsuääniä muuttolennossa ovat rullaava "srrri"”srrri” sekäja syvä "kok"”kok”. Huolestuneena mustarastas päästää hyvin ohutta "tsiiih"”tsiiih”-ääntä ja kovaa maiskutusta "tsuk”tsuk-uk-uk-..."”. Varoitusääni on pitkään jatkuva, takova ja kirkas "pli”pli-pli-pli"pli”. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat sävelkorkeuden vaihtelut ({{kuuntele rivillä|Turdus merula 2.ogg|näyte1}}, {{kuuntele rivillä|Turdus merula.ogg|näyte2}}). Säkeet ovat melko lyhyitä ja toistuvat 3-53–5 sekunnin välein. Joidenkin yksilöiden säe voi olla haikeampi ja kuulostaa [[kulorastas|kulorastaan]] laululta.<ref name="svensson"/>

Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. LintueksperttiLintuasiantuntija Steven Dudleyn mukaan mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin, toisin kuin [[Kottarainen|kottaraiset]] ja muut rastaat, mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = AamulehtiAmbulanssia matkiva mustarastas piinaa perhettä | Osoite = http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/95215.shtml | Julkaisu = Aamulehti | Ajankohta =10.7.2008 | Viitattu = 10.7.2008}} {{404}}</ref> Mustarastaan laulutaito ei ole peritty ominaisuus, vaan nuori mustarastas opettelee laulunsa pääasiassa lajitovereiltaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse J. | Nimeke = Lintuharrastajan opas | Sivu = 51 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2006 | Tunniste = ISBN 951-1-18829-1}}</ref>

Mustarastasta tavataan lähes koko [[Eurooppa|Euroopassa]], [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikassa]], [[Lähi-Idässäitä|Lähi-idässä]] ja [[Etelä-Aasia|Etelä-]] ja [[Kaakkois-AasiassaAasia]]ssa. Sitä on myös istutettu [[Australia]]an ja [[Uusi-Seelanti|Uuteen-Seelantiin]]. Euroopassa on 40-8240–82 miljoonaa pesivää paria eli 120-246120–246 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 50-7450–74 prosenttia maailmanlaajuisesta kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman kannasta on 162-492162–492 miljoonaa yksilöä.<ref name="IUCN"/>

Suomessa mustarastas oli 1900-luvun alussa eteläinen laji, mutta on sen jälkeen levittäytynyt pohjoiseen päin. Nykyisin laji pesii vakituisesti [[Lappi|Lapin]] eteläosissa asti. Suomessa mustarastaat ovat osittaismuuttajia ja vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. 1950-luvulla Suomen mustarastaskannaksi arvioitiin noin 17 &nbsp;000 paria. 1970-luvulla kanta oli kasvanut arviolta 300 &nbsp;000 pariin. Ankarat talvet 1980-luvun lopulla pudottivat kannan 130 &nbsp;000 pariin, mutta 1990-luvun lopulla kanta oli kasvanut arviolta 250 &nbsp;000 pariin. Nykyisin Suomen mustarastaskannaksi arvioidaan 400 000-600 &nbsp;000–600&nbsp;000 paria. Tarkkaa syytä runsastumiseen ei tiedetä, mutta [[lintujen talviruokinta|talviruokinnan]] runsastuminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet lajia.<ref name="atlas">{{Verkkoviite | Osoite = http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/mustarastas | Nimeke = Lintuatlas |Viitattu = 14.4.2013}}</ref>

Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdistä rakennetun pesänsä maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Naaras munii 3-63–6 sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo 11-1411–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 päivää emojen ruokkiessa niitä. Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat niitä vielä 2-32–3 viikkoa.<ref name="laine"/>