Ero sivun ”Jooga” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Historiaa: laukataan lisää historiaa läpi |
→Merkitykset: kirjasta |
||
Rivi 5:
Sana ''yoga'', suomalaistetussa muodossaan ''jooga'', on johdettu yhdistymistä merkitsevästä sanskritin verbijuuresta ''yuj'' (युज्). Miespuolista joogan harjoittajaa kutsutaan ''joogiksi'' ja naispuolista ''jooginiksi''.
==Merkitys ja tyylit==
Jooga on monimuotoinen, ja joogan merkitykset ovat muuttuneet sen pitkän historian aikana huomattavasti. Joogan opetukset, harjoitukset ja päämäärä on ymmärretty uudella tavalla kussakin kulttuurisessa ja maailmankuvallisessa kontekstissa, jossa joogaa on harjoitettu.<ref>Rautaniemi 2015, s. 13–16.</ref>
Esimodernissa viitekehyksessä jooga oli yleisnimitys Intian uskontojen piirissä syntyneille pelastusopillisille ja maagisille menetelmille. Näiden menetelmien päämääriin ovat kuuluneet esimerkiksi yliluonnolliset voimat, vapautuminen [[Jälleensyntyminen|jälleensyntymisen]] kiertokulusta, [[kuolemattomuus]] tai yhteys jumaluuteen.<ref>Rautaniemi 2015, s. 15.</ref>
Moderniin joogaan kuuluvat ne joogamuodot, jotka ovat syntyneet 1800-luvun puolivälin jälkeen intialaisen ja länsimaisen kulttuurin keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Nykyisin käytännössä kaikki harjoitettavat joogamuodot kuuluvat modernin joogan kategoriaan.<ref>Rautaniemi 2015, s. 13.</ref>
Moderni jooga voidaan jakaa tunnustukselliseen joogaan ja [[Psykosomaattinen|psykosomaattiseen]] joogaan. Tunnustuksellista joogaa ovat suuntaukset, joissa joogaa harjoitetaan osana laajempaa uskonnollista maailmankuvaa ja elämäntapaa. Tällaisia ovat useimmat karismaattisten [[guru]]jen ympärille muodostuneet liikkeet, kuten [[Hare Krishna|Hare Krishna -liike]], [[sahajajooga]] ja [[Osho]]n seuraajat.<ref>Rautaniemi 2015, s. 14.</ref>
Psykokosmaattisessa joogassa painopiste on tiettyjen tekniikoiden harjoittamisessa, eivätkä harjoittajat yleensä sitoudu minkään liikkeen oppeihin joogaharjoitusta laajemmassa mielessä. Psykosomaattinen jooga jaetaan edelleen asentojoogaan ja meditaatiojoogaan. Asentojoogassa tehdään kehollisia harjoituksia (''[[asana]]'') ja hengitysharjoituksia (''[[pranayama]]''), ja siihen kuuluvat useimmat nykyisin länsimaissa suositut joogatyylit. Meditaatiojoogassa keskipisteenä ovat erilaiset rentoutumis-, keskittymis- ja visualisaatioharjoitukset. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi [[transsendenttinen meditaatio]] ja [[kundaliinijooga]].<ref>Rautaniemi 2015, s. 14.</ref> Nämä kaksi tyyppiä saattavat joskus limittyä keskenään, ja joissakin suuntauksissa voi esiintyä myös tunnustuksellisille liikkeille ominaista gurun palvontaa.<ref>Rautaniemi 2015, s. 15.</ref>
==Historiaa==
|