Ero sivun ”Hugo Österman” versioiden välillä

'''Hugo Viktor Österman''' ([[5. syyskuuta]] [[1892]], [[Helsinki]] – [[17. helmikuuta]] [[1975]]) oli suomalainen [[kenraaliluutnantti|jääkärikenraaliluutnantti]], joka vuosina [[1933]]–[[1939]] toimi nimellisesti viimeisenä ''sotaväen päällikkönä'' ([[puolustusvoimain komentaja]]).<ref name="SJE1939">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938</ref><ref name="SJE1975">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975</ref>

 

==Perhetausta==

 

==Opinnot==

 

==Jääkärikausi==

 

==Sisällissodan jälkeinen aika==

Österman määrättiin sisällissodan jälkeen 10. heinäkuuta 1918 alkaen komentajaksi Jääkäripataljoona 6:een, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 3 ja Kajaanin sissipataljoona ja 5. tammikuuta 1919 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1 (myöh. Porin rykmentti). Komentajan tehtävästä hän oli komennettuna syyskuussa vuonna 1920 suojeluskuntain ylitarkastajaksi ja toimi 1. huhtikuuta – 1. lokakuuta 1923 välisen ajan Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Hän osallistui vuoden 1924 alussa niin sanottuun ''upseerikapinaan'', jonka tarkoituksena oli painostaa [[Lauri Ingman|Lauri Ingmania]] ottamaan hallitukseensa puolustusministeriksi [[Lauri Malmberg]] tiukkoine ehtoineen, johon vaatimukseen Ingman sitten myöntyikin presidentti Ståhlbergin periaatteellisesta vastustuksesta huolimatta.<ref>Alapuro 1998: 256–257.</ref> Edellä mainitun selkkauksen jälkeen hänet siirrettiin 20. kesäkuuta 1924 alkaen Sotaväen esikunnan esikuntapäällikön viransijaiseksi, jossa tehtävässä hän toimi maaliskuulle 1925. Hänet siirrettiin 29. elokuuta 1925 alkaen 3. Divisioonan komentajaksi ja nimitettiin 9. kesäkuuta 1928 alkaen [[jalkaväen tarkastaja]]ksi sijoituspaikkanaan Yleisesikunta. Hän toimi myös apulaispuolustusministerinä [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin II hallituksessa]] 10. heinäkuuta 1930 – 21. maaliskuuta 1931 välisenä aikana ja [[Uudenmaan lääni]]n [[maaherra]]n viransijainen 17. elokuuta 1932. Lopulta hänet nimitettiin 12. tammikuuta 1933 sotaväen päälliköksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>. Kyseisessä virassa hän toimi lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi nousseen sotamarsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in myötä.{{lähde}}

 

 

==Luottamustoimet==

Österman toimi Puolustusneuvoston jäsenenä vuosina 1928–1940 ja toimi jalkaväen harjoitusohjesääntökomitean jäsenenä vuosina 1922–1923 sekä oli Puolustusministeriön asettaman ohjesääntökomitean puheenjohtajana vuosina 1930–1932. Hän toimi myös Upseeriliiton puheenjohtajana 1923–1924 ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1924–1925 sekä oli Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä vuonna 1921 ja varapuheenjohtajana vuonna 1923 ja puheenjohtajana vuosina 1924–1925. Sotilaskotiliiton varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1930–1932 sekä toimi Valtion kivääritehtaan johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1931–1933. Lisäksi hänelle suotiin kunniatehtävä olla Suomen armeijan edustaja Englannin kuninkaan [[Yrjö VI (Iso-Britannia)|Yrjö VI:n]] kruunajaisissa vuonna 1937.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

 

==Kirjallisuutta==

 

==Lähteet==

* Hartikainen, Pertti: ''Hugo Österman: Sotaväen päällikkö - rakentaja ja puolustaja'', SKS 855, 2001, ISBN 951-746-336-7.

* Onttonen, Markku: ''Jääkärikirja'', Ajatus Kirjat: Jyväskylä 2005, ISBN 951-20-6232-1.

 

== Viitteet ==

{{viitteet}}

 

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/komentajat/Osterman_HugoViktor.htm Pohjan Prikaatin Kilta: Hugo Viktor Östermanin biografia]

 

{{DEFAULTSORT:Österman, Hugo}}

{{Puolustusvoimain komentajat}}

 

[[Luokka:Puolustusvoimain komentajat]]