|
=== Nousu menestykseen, Slade-mania (1971–1975) ===
Single "Get Down Andand Get With It" (Britanniassa listasija 16.) muodostui yhtyeen ensimmäiseksi hitiksi, kun se nousi Britannian listalla kuudenneksitoista. Myöhemmin samana vuonna julkaistu single "Coz I Luv You" nousi brittilistan kärkeen kolmen viikon ajaksi. Tässä vaiheessa yhtye halusi kasvattaa faniryhmäänsä, ja luopui skinhead-imagostaan.
Seuraava single, vuoden [[1972]] tammikuussa julkaistu "Look Wot You Dun" (Britanniassa listasija 4.) oli jälleen suuri hitti nousten Britanniassa neljänneksi. Manageri Chas Chandlerin idea oli, kuten aikoinaan Beatlesilla, myös Sladella olisi aina hitti singlelistalla. Kun– kun aikaisempi putoaa sieltä pois, nousee seuraava tilalle. Yhtyeen mielestä kaksi edellistä hittiä olivat olleet kuitenkin liian kaupallisia, eivätkä ne toimineetsopineet livenäkonsertteihin. Näin ollen kesäkuussa julkaistu single "Take Me Bak 'Ome" olikinoli tyyliltään rockimpi ja single nousi jälleen brittilistan kärkeen. Vuonna 1972 ilmestyi myös seitsemän kappaleen livelevy ''[[Slade Alive!]]'', joka oli Sladen ensimmäinen menestysalbumi. Se nousi Britanniassa listan sijalle 2 ja menestyi hyvin ympäri Eurooppaa. "Mama Weer All Crazee Now" -singlen noustessa jälleen Britannian ykköseksi, alettiin yhtyettä kutsua jo uudeksi Beatlesiksi.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004</ref> Kyseisen singlejulkaisun aikoihin Slade aloitti ensimmäisen Amerikan-kiertueensa. Seuraava single "Gudbuy T'Jane" nousi brittilistan kakkoseksi marraskuussa 1972. Samassa kuussa aloitti yhtye vuorostaan Britannian-kiertueen lämmittelijöinään [[Thin Lizzy]] ja [[Suzi Quatro]]. Menestyksekkään vuoden kruunasi usein yhtyeen parhaaksi albumiksi kehuttu ''[[Slayed?]]'', joka ylsi Britannian albumilistan kärkeen. Levy sisälsi Sladen viimeisimmät hitit "Mama Weer All Crazee Now" ja "[[Gudbuy T’Jane]]", sekä muun muassa [[Janis Joplin]] -cover "Move Overin". Tyyliltään albumi oli raskasta perusrockia, jolla solisti Noddy Holderin raspikurkkuääni oli vahvasti esillä. ''Slayed?'' pysyi Britannian albumilistalla pitkälle seuraavaan vuoteen.
Yhtyeen lavakunnosta sen sijaan antoi näytteen seitsemän kappaleen livealbumi ''[[Slade Alive!]]'', joka oli Sladen ensimmäinen menestysalbumi. ''Slade Alive!'' nousi Britanniassa listan sijalle 2 ja menestyi hyvin ympäri Eurooppaa. "Mama Weer All Crazee Now"-singlen noustessa Isossa-Britanniassa jälleen ykköseksi, alettiin yhtyettä kutsua jo uudeksi Beatlesiksi.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004</ref> Kyseisen singlejulkaisun aikoihin Slade aloitti ensimmäisen Amerikan kiertueensa.
Seuraava single "Gudbuy T'Jane" nousi brittilistan kakkoseksi marraskuussa 1972. Samassa kuussa aloitti yhtye vuorostaan Britannian kiertueen lämmittelijöinään [[Thin Lizzy]] -yhtye ja [[Suzi Quatro]].
[[Kuva:Slade - TopPop 1973 05.png|thumb|left|250px|Slade esiintymässä alankomaalaisessa TopPop-ohjelmassa 2. marraskuuta 1973.]]
Menestyksekkään vuoden kruunasi usein yhtyeen parhaaksi albumiksi kehuttu ''[[Slayed?]]'', joka nousi Britannian albumilistan kärkeen. Levy sisälsi Sladen viimeisimmät hitit "Mama Weer All Crazee Now" ja "Gudbuy T'Jane", sisältäen myös [[Janis Joplin]]-coverin "Move Over". Tyyliltään albumi oli raskasta perusrokkia, jolla solisti [[Noddy Holder]]in raspikurkkuääni oli vahvasti esillä. ''Slayed?'' pysyi Britannian albumilistalla pitkälle seuraavaan vuoteen.
Tammikuussa [[1973 ]] julkaistiin singlenä kappale " [[Cum onOn Feel the Noize ]]", joka nousisaavutti jälleen listaykköseksikärkisijan Britanniassa. Kappale on yksi yhtyeen tunnetuimmista ja siitä on tullut eräänlainen Sladen "tunnuslaulu". Myöhemmin 1980-luvulla amerikkalainenyhdysvaltalainen [[Quiet Riot]] -yhtye tekilevytti kappaleestasiitä menestyksekkäästi oman versionsa. "Cum onOn Feel the Noizen" julkaisun aikoihin aloitettiin uusi AmerikankiertueAmerikan-kiertue, jonka jälkeen järjestettiin ensimmäinen AustraliankiertueAustralian-kiertue. Australiassa yhtye esiintyi suurilla ulkoilmalavoilla, joissa oli yleisöä useita kymmeniä tuhansia. Lämmittelijöinä yhtyeelle toimivat yhtyeet [[Status Quo (yhtye)|Status Quo]], [[Lindisfarne (yhtye)|Lindisfarne]], sekä [[Caravan (brittiläinen yhtye)|Caravan]]. Yhtyeen imago oli hieman muuttunut, ja yhtye parodioi silloin suuressasuosittua huudossa[[glam olluttarock]] glam-muotia kiiltävillä vaatteillaan. Myös Noddy Holderin tavaramerkki oli vaihtunut lippalakista silinterihattuun, johon hän kiinnitti peilejä ., Kunjotka valonheitinsynnyttivät osuivalokiilan Noddynvalonheittimen silinteriin,osuessa peilit synnyttivät valokiilanniihin. Slade osti vaatteensa liikkeestä, jonka omisti Freddie Bulsara -niminen henkilö ,. jokaHän löi itsensä hieman myöhemmin löi itsensä läpi [[Queen]]-yhtyeen laulajana, nimellä [[Freddie Mercury]] -nimellä.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti 2004, sivu 60</ref> Kesäkuussa 1973 julkaistu single "Skweeze Me, Pleeze Me" nousi Britannian listaykköseksi. Tyyliltään se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisempi single "Cum on Feel the Noize".▼
4. heinäkuuta 1973 rumpali [[Don Powell]] joutui vakavaan auto-onnettomuuteen ajettuaantörmättyään tyttöystävänsä kanssa talon seinään , jajolloin kummatkinmolemmat lensivät auton tuulilasin läpi. Hänen tyttöystävänsäTyttöystävä Angela Morris kuoli matkalla sairaalaan ja Powell itse vaipui koomaan usean päivän ajaksi. DoninPowellin herättyä kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen, hän ei muistanut onnettomuudesta mitään, ei edes kuollutta tyttöystäväänsä ja Powell kärsii muistihäiriöistä edelleen.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004, sivu 69</ref> HänTragediasta olihuolimatta menettänytyhtye myösei haju-joutunut japerumaan makuaistinsa.konserttejaan, Angelansillä vanhemmatPowellin syyttivätkuntoutuessa Powelliarumpuja tapahtuneesta,soitti muttaparilla varmojaheinäkuun todisteita1973 siitäkeikalla kumpiyhtyeen autoabasisti ohjasi,[[Jim eiLea]]n oleveli Frank Lea. TosinDon erästoipui silminnäkijäonnettomuudesta onodotettua kertonutnopeammin nähneensäja naisenuutta kuljettajanalbumia paikallaryhdyttiin äänittämään. ▼▲Tammikuussa [[1973]] julkaistiin singlenä kappale "Cum on Feel the Noize", joka nousi jälleen listaykköseksi Britanniassa. Kappale on yksi yhtyeen tunnetuimmista ja siitä on tullut eräänlainen Sladen "tunnuslaulu". Myöhemmin 1980-luvulla amerikkalainen [[Quiet Riot]]-yhtye teki kappaleesta menestyksekkäästi oman versionsa. "Cum on Feel the Noizen" julkaisun aikoihin aloitettiin uusi Amerikankiertue, jonka jälkeen järjestettiin ensimmäinen Australiankiertue. Australiassa yhtye esiintyi suurilla ulkoilmalavoilla, joissa oli yleisöä useita kymmeniä tuhansia. Lämmittelijöinä yhtyeelle toimivat yhtyeet [[Status Quo (yhtye)|Status Quo]], [[Lindisfarne (yhtye)|Lindisfarne]], sekä [[Caravan (brittiläinen yhtye)|Caravan]]. Yhtyeen imago oli hieman muuttunut, ja yhtye parodioi silloin suuressa huudossa ollutta glam-muotia kiiltävillä vaatteillaan. Myös Noddy Holderin tavaramerkki oli vaihtunut lippalakista silinterihattuun, johon hän kiinnitti peilejä. Kun valonheitin osui Noddyn silinteriin, peilit synnyttivät valokiilan. Slade osti vaatteensa liikkeestä, jonka omisti Freddie Bulsara -niminen henkilö, joka hieman myöhemmin löi itsensä läpi [[Queen]]-yhtyeen laulajana, [[Freddie Mercury]] -nimellä.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti 2004, sivu 60</ref>
Syyskuussa 1973 julkaistu pianovoittoinen "My Friend Stan" -single, joka oli totuttua kevyempää musiikkia Sladelta, sijoittui Britannian singlelistalla toiseksi. Samoihin aikoihin "My Friend Stan" -singlejulkaisun kanssa julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokoelma-albumi ''[[Sladest]]'', joka nousi jo totutusti listaykköseksi. Albumi sisältää kaikkisisälsi yhtyeen hittisinglet,kaikki mukaan lukien samana vuonna julkaistut "Cum on Feel the Noize",siihenastiset sekä "Skweeze Me, Pleeze Me" -singlethittisinglet. Sillä on myös muutama kappale yhtyeen kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Vuoden lopulla Slade esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa , 5. marraskuuta Helsingin Messuhallissa. Konsertti oli vähällä peruuntua yhtyeen tiukan aikataulun vuoksi. ▼
Kesäkuussa 1973 julkaistu single "Skweeze Me, Pleeze Me" nousi listaykköseksi Britanniassa. Tyyliltään se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisempi single "Cum on Feel the Noize".
Vuoden lopulla joululaulu "[[Merry Xmas Everybody]]" nousi listaykköseksi ja kappaleesta muodostui todellinensuuri Slade-klassiko. Kappaleen iloinen ja optimistinen sävy loi uskoa noihin aikoihin syvässä lamassa painiskeleviin britteihin. Solisti [[Noddy Holder ]] oli kirjoittanut kappaleen alun perin jo vuonna 1967, tuolloin tosin eri sanoilla. Slade julkaisi "Merry Xmas Everybodyn" useana jouluna vuoden 1973 jälkeenkin, kuten muun muassa peräkkäisinä vuosina 1980-19841980–1984. ▼====Don Powellin auto-onnettomuus (1973)====
▲4. heinäkuuta 1973 rumpali [[Don Powell]] joutui vakavaan auto-onnettomuuteen ajettuaan tyttöystävänsä kanssa talon seinään ja kummatkin lensivät auton tuulilasin läpi. Hänen tyttöystävänsä Angela Morris kuoli matkalla sairaalaan ja Powell itse vaipui koomaan usean päivän ajaksi. Donin herättyä kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen, hän ei muistanut onnettomuudesta mitään, ei edes kuollutta tyttöystäväänsä ja Powell kärsii muistihäiriöistä edelleen.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004, sivu 69</ref> Hän oli menettänyt myös haju- ja makuaistinsa. Angelan vanhemmat syyttivät Powellia tapahtuneesta, mutta varmoja todisteita siitä kumpi autoa ohjasi, ei ole. Tosin eräs silminnäkijä on kertonut nähneensä naisen kuljettajan paikalla.
Tragediasta huolimatta yhtye ei joutunut perumaan konserttejaan, sillä Powellin kuntoutuessa rumpuja soitti parilla heinäkuun 1973 keikalla yhtyeen basisti [[Jim Lea]]n veli Frank Lea.
Don toipui onnettomuudesta yllättävän nopeasti ja uutta albumia ryhdyttiin äänittämään.
Syyskuussa 1973 julkaistu pianovoittoinen "My Friend Stan" -single, joka oli totuttua kevyempää musiikkia Sladelta, "jäi" sijalle 2 Britannian singlelistalla.
▲Samoihin aikoihin "My Friend Stan" -singlejulkaisun kanssa julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokoelma-albumi ''[[Sladest]]'', joka nousi jo totutusti listaykköseksi. Albumi sisältää kaikki yhtyeen hittisinglet, mukaan lukien samana vuonna julkaistut "Cum on Feel the Noize", sekä "Skweeze Me, Pleeze Me" -singlet. Sillä on myös muutama kappale yhtyeen kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Vuoden lopulla Slade esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa 5. marraskuuta Helsingin Messuhallissa. Konsertti oli vähällä peruuntua yhtyeen tiukan aikataulun vuoksi.
▲Vuoden lopulla joululaulu "[[Merry Xmas Everybody]]" nousi listaykköseksi ja kappaleesta muodostui todellinen Slade-klassiko. Kappaleen iloinen ja optimistinen sävy loi uskoa noihin aikoihin syvässä lamassa painiskeleviin britteihin. Solisti [[Noddy Holder]] oli kirjoittanut kappaleen alun perin jo vuonna 1967, tuolloin tosin eri sanoilla. Slade julkaisi "Merry Xmas Everybodyn" useana jouluna vuoden 1973 jälkeenkin, kuten muun muassa peräkkäisinä vuosina 1980-1984.
====Tyyli laajenee: ''Old, New, Borrowed and Blue'' (1974)====
[[Kuva:Slade - TopPop 1974 6.png|Slade vuonna 1974.|thumb|left|250px]]
Seuraavan vuoden [[1974]] alussa julkaistu albumi ''[[Old, New, Borrowed and Blue]]'' nousi jälleen Britannian listaykköseksi. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin nimellä ''[[Stomp Your Hands, Clap Your Feet]]''. Levyllä Holderin raspin käyttö lauluissa oli suurimmillaan ja levyllälevy olisisälsi useita hyvin raskaspoljentoisiaraskaita kappaleita, kuten avausraita "Just A Little Bit" ja "We're Really Gonna Raise the Roof". Vastapainoksi levyltäalbumilta löytyi myös kevyempää materiaalia, kuten "Everyday", jota on kutsuttu "Sladen Yesterdayksi". KappaleSe julkaistiin myös singlenä, jajolloin sekappale nousi brittilistan sijalle 3. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin nimellä ''[[Stomp Your Hands, Clap Your Feet]]''kolmanneksi. Kesällä julkaistiin myösilmestyi single "The Bangin' Man", joka nousi jälleenmyös listojen kärkipäähän (Britanniassa listasijalistan 3.)kolmanneksi.
====Elokuva: ''Slade in Flame'' (1974)====
Kesällä 1974 yhtye ryhtyi kuvaamaan elokuvaansa ''[[Slade in Flame (elokuva)|Slade in Flame]]'', joka tuli elokuvateattereihin myöhemmin samana vuonna.
Elokuva kertoi ''Flame''-nimisestä yhtyeestä [[1960-luku|1960-luvulla]]. Alun perin elokuvan piti olla parodia 1950-luvun brittiläisestä elokuvasta "The Quatermass Experiment", ja Noddy Holder olisi ollut pääosassa näytellen hullua tiedemiestä. Dave Hill asettui kuitenkin tätä vastaan, koska hirviö olisi syönyt hänet heti elokuvan alussa ja näin ajatuksesta luovuttiin.
Sladen jäsenet huomasivat näyttelemisen olevan kovaa työtä aikaisine herätyksineen ja tiukkoine aikatauluineen. Erityisen vaikeaa näytteleminen oli luonnollisesti muistivaivoistaan kärsineelle Don Powellille.
Kesällä 1974 yhtye ryhtyi kuvaamaan elokuvaansa ''[[Slade in Flame (elokuva)|Slade in Flame]]'', joka tuli elokuvateattereihin myöhemmin samana vuonna. Elokuva kertoi ''Flame''-nimisestä yhtyeestä 1960-luvulla. Alun perin elokuvan piti olla parodia 1950-luvun brittiläisestä elokuvasta "The Quatermass Experiment", ja Noddy Holder olisi ollut pääosassa näytellen hullua tiedemiestä. Dave Hill asettui kuitenkin tätä vastaan, koska hirviö olisi syönyt hänet heti elokuvan alussa ja näin ajatuksesta luovuttiin. Sladen jäsenet huomasivat näyttelemisen olevan kovaa työtä. Erityisen vaikeaa näytteleminen oli muistiongelmista kärsineelle Don Powellille. ''Slade in Flamen'' ensi-ilta järjestettiin vuoden lopulla 1974 [[Lontoo]]ssa. Elokuva oli pienoinen pettymys Slade-faneille, jotka odottivat siitä [[The Beatles]] -tyylistä huumorielokuvaa. ''Slade in Flame'' sisälsi muun muassa väkivaltaa, minkä vuoksi se aluksi kiellettiin Britanniassa alle 18-vuotiailta. ''Slade in Flame'' on sittemmin saavuttanut kulttimainetta ja sitä pidetään jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaista rock-elokuvista.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004, sivu 91</ref>
''Slade in Flamen'' ensi-ilta järjestettiin vuoden lopulla 1974 [[Lontoo]]ssa ja paikalla oli useita tunnettuja yhtyeitä ja artisteja kuten [[Sweet]], [[Thin Lizzy]] ja [[Suzi Quatro]].
Itse Slade saapui paikalle paloauton katolla kylmässä viimassa. Elokuva oli pienoinen pettymys Slade-faneille, jotka odottelivat samanlaista huumorielokuvaa mitä [[The Beatles]] oli tehnyt 1960-luvulla. ''Slade in Flame'' oli yllättävän vakava elokuva, sisältäen muun muassa väkivaltaa, ja aluksi ''Slade In Fame'' sai K-18 kriteerit Isossa-Britanniassa. Elokuvaa jouduttiin leikkaamaan, jotta myös nuoremmat pääsisivät sitä katsomaan. Nykyisin ''Slade In Flame'' on kulttiasemassa ja sitä pidetään jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaista rock-elokuvista.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti, 2004, sivu 91</ref>
''Slade in Flame'' -elokuvan samanniminen soundtrack ''[[Slade in Flame]]'' julkaistiin samoihin aikoihin elokuvan ensi-illan kanssa, ja albumi oli parhaimmillaan Ison-Britannian albumilistan sijalla 6kuusi. Tällä levyllä Sladen uusi vetoaluevaltaus oli puhaltimien ja jousien käyttö, mikä aiheutti mielipiteiden vaihtelua fanien keskuudessa. Singlenä julkaistu, monenmonien mielestä yhtyeen parhaisiin lauluihin kuuluva "[[Far Far Away]]" nousi singlelistan sijalle 2toiseksi.
Vuonna 1975 tuli markkinoille uusi single "Thanks for the Memory". Samana vuonna yhtye muutti Yhdysvaltoihin USA:n Amerikan-valloituksen toivossa. ja loppuvuodestaLoppuvuodesta julkaistu single "In for a Penny" antoi maistiaisia tulevasta levystä.
===Menestys haihtuu (1976–1979)===
| 