Ero sivun ”Katiska” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täsmennän, koska lähde on ikivanha |
p typon korj |
||
Rivi 4:
'''Katiska''' on tavallinen [[kalastusväline]], joka tehdään nykyään yleensä [[rautalanka]]verkosta. Se on yksi vanhimmista pyydysmalleista. Aiemmin materiaalina olivat puusäleet eli liisteet ja havut.
Liistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta kiskotuista liisteistä. Näistä noin yhden senttimetrin paksuisista ja kolme senttimetriä leveistä säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava aita. Liisteet sidottiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli 25 millimetriä ja siteiden väli 150 millimetriä{{lähde}}. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle noin puoli metriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla (haaviamalla). Pesän malleja oli useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista. Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat pääsaalis. Katiskan saattoi pystyä pitää koko kesänkin paikoillaan. Liistekatiskoiden suosio alkoi taantua eri puolillla Suomea 1800-luvulla, jolloin [[mänty]]tukin arvo kohosi. Eräissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun [[terva]]pitäjissä ja toisaalta myös Vienan Karjalassa on puukatiskan käytöstä 1900-
Nykyisin katiskat tehdään paksusta rautalangasta ja rautalankaverkoista. Tällainen katiska upotetaan kalastuksessa vesistön (järven tai lammen) pohjaan nielu yleensä rantaan päin. Katiskassa on myötäsukainen nielu, josta kalat uivat helposti sisälle, mutta vain onnekkaimmat sattumalta osuvat uimaan takaisin ja vapauteen. Muut katiskaan joutuneet ovat siten katiskan kokijan saalista. Katiskaan on kiinnitetty naru, jonka toiseen päähän on sidottu pinnalla kelluva merkki, tupuri eli kuppu. Tupurin avulla katiska löydetään ja narusta nostetaan ylös kokemista varten.
| |||