Ero sivun ”Reino Castrén” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Metrosuunnitelmat: kh ess. > transl. |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh + w |
||
Rivi 8:
Heimotyöstä ja maanpuolustuksesta kiinnostunut Castrén liittyi opiskeluaikanaan [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemiseen Karjala-Seuraan]] (AKS).<ref name="veljekset" /> Hän toimi sen hallituksen jäsenenä vuosina 1930–1931 ja 1937–1939, varapuheenjohtajana 1933–1935 ja 1944 sekä heimotyön johtajana 1936–1939.<ref>Eskelinen 2004, s. 370, 375.</ref> Hänestä tuli yksi AKS:n parhaimpia Itä-Karjala-asiantuntijoita, varsinkin [[Talousmaantiede|talousmaantieteen]] alalla. Hän teki muun muassa vuonna 1933 tutkimuksen [[Vienanmeren kanava]]n rakentamisesta.<ref name="veljekset" /> Hän oli myös AKS:n yhteyshenkilö muihin heimojärjestöihin sekä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vähemmistökansallisuuksien vapautusta ajaneeseen kansainvälisen Prometheus-liikkeeseen.<ref>Eskelinen 2004, s. 180.</ref> Castrén oli aktiivinen myös [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisessa kansanliikkeessä]] (IKL).<ref name="uola">Mikko Uola: ''Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953'', s. 180–181. Minerva, Helsinki 2013.</ref> Ennen [[talvisota]]a hän toimi [[Maan Turva]] -yhdistyksen valmisteluosaston puheenjohtajana.
Talvisodan aikana Castrén palveli ensin päämajan tiedustelu- ja sitten propagandaosastolla. Jatkosodan alettua hän sai tehtäväkseen laatia suunnitelman miehitettävän Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan organisaatiosta ja hänestä tuli kyseisen esikunnan [[Tiedusteluosasto (Itä-Karjalan sotilahallinto)|tiedusteluosaston]] päällikkö.<ref name="veljekset" /> Hän oli puuhaamassa myös heinäkuussa 1941 järjestettyä [[Vuokkiniemen kansalliskokous|Vuokkiniemen kokousta]], jossa ”Karjalan kansan” nimissä julistettiin Itä-Karjala liittyneeksi Suomeen,<ref>Jukka Lindfors: [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vuokkiniemen_kokous_julisti_ita-karjalan_osaksi_suomea_54089.html#media=54100 Vuokkiniemen kokous julisti Itä-Karjalan osaksi Suomea] Ylen Elävä arkisto 23.5.2011. Viitattu 11.2.2013.</ref> ja avusti professori [[Jalmari Jaakkola]]a tämän laatiessa valtiovallan tilauksesta teosta ''Suomen idänkysymys'', jonka tarkoituksena oli
Sodan loppuvaiheessa 1944 Castrén palveli jälleen päämajan tiedusteluosastossa ja kotiuttamisen jälkeen avustajana Pääesikunnan ulkomaanosastossa.<ref name="veljekset" /> Marraskuussa 1944 [[Tilastollinen päätoimisto|Tilastolliseen päätoimistoon]] perustettiin Castrénin johtama ”kansainvälisen tilaston toimisto”, jonka todellinen tarkoitus oli tiedustella väestön mielialoja, vasemmiston järjestäytymistä ja venäläisten joukkojen toimintaa Suomessa päämajan tilauksesta. Toiminta oli yhteydessä samaan aikaan suoritettuun [[asekätkentä]]än, ja asekätkijät toimittivat Castrénille mielialaraportteja ja muita tietoja. Tilastotoimiston harjoittama salainen tiedustelu paljastui asekätkentäjutun tutkimusten yhteydessä elokuussa 1945, jolloin toimisto jouduttiin lakkauttamaan. [[Punainen Valpo]] pidätti Castrénin vakoilusta epäiltynä syyskuun 1945 alussa.<ref name="uola" /> Hän oli pidätettynä, turvasäilössä sekä vangittuna yhteensä 27 kuukautta. Lopulta [[sotaylioikeus]] vapautti hänet syyttömänä huhtikuussa 1948.<ref name="veljekset" /><ref name="uola" /> Castrén oli myöhempinä vuosinaan aktiivisesti mukana entisten AKS:läisten perustaman Kerho 22:n toiminnassa.<ref name="veljekset" />
==Metrosuunnitelmat==
Castrén työskenteli [[Helsingin kaupungin liikennelaitos|Helsingin kaupungin liikennelaitoksen]] teknisenä apulaisjohtajana 1949–1956.<ref name="DI" /> Vuonna 1956 hänet nimitettiin esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitean vastaperustetun toimiston suunnittelupäällikköksi. [[Helsingin kaupunginvaltuusto|Kaupunginvaltuusto]] oli edellisenä syksynä kehottanut komiteaa tutkimaan maanalaisen liikenteen mahdollisuuksia ja kustannuksia.<ref name="Kolbe223">Kolbe 2002, s. 223–224, 228.</ref> Kesäkuussa 1959 Castrén esitteli valtuustolle komitean 250-sivuisen mietinnön, jossa ehdotettiin maanalaisen rakentamista Helsinkiin. Raportissa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa termiä [[metro]] tällaisesta liikennemuodosta.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 11.</ref>
Keväällä 1963 valmistui metrokomitean toinen mietintö, joka sisälsi periaate-esityksen metrosuunnitelman toteuttamisesta. Sen mukaan vuoteen 2000 mennessä olisi tullut rakentaa 90 kilometriä rataa ja 108 asemaa. Lehdistössä metroverkkosuunnitelmaa kutsuttiin ”Castrénin hämähäkiksi”. Ensimmäinen linja ehdotettiin rakennettavaksi keskustasta [[Puotinharju]]un.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 16, 19, 23.</ref> Castrénin näkemyksessä metro olisi kulkenut hitaammin ja puolet lähempänä maanpintaa kuin myöhemmin toteutunut versio. Hänen suunnitelmissaan metrolinjat noudattelivat katulinjauksia ja lyhytvaunuinen metro olisi muistuttanut maanalaisia [[raitiovaunu]]ja. Kun Castrén vuoden 1967 lopulla lähti puoleksi vuodeksi konsulttimatkalle [[Intia]]an suunnittelemaan [[Kalkutta|Kalkutan]] liikennejärjestelyjä, hänen tilapäiseksi seuraajakseen metrosuunnittelutoimiston päälliköksi tuli [[Unto Valtanen]]. Palattuaan Castrén ei saanut virkaansa takaisin ja siirtyi vuoden 1968 aikana eläkkeelle. Valtanen totesi nyt Castrénin mallin vanhentuneeksi ja Helsingin metro päätettiin louhia syvemmälle peruskallioon.<ref>''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 22.</ref><ref name="veljekset" /> Lopullinen päätös metron rakentamisesta tehtiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1969.<ref name="tunneli98">''Tunnelijunasta suosikiksi'', s. 98.</ref>
| |||