Ero sivun ”Papin rouva” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  6 vuotta sitten
p
typo
Ei muokkausyhteenvetoa
p (typo)
Ison järven rannalla, vilkkaan laivareitin varrella, mutta kuitenkin siitä hieman syrjässä sijaitsee Tyynelä-niminen pappila. Pastori Mikko Aarnio ja hänen rouvansa Elli saavat pappilaansa kesävieraaksi pastorin vanhan tutun ja [[osakunta]]laistoverin Olavi Kalmin. ''Papin tyttäressä'' Olavi ja Mikko vierailivat Ellin kotipappilassa, jolloin juuri koulusta pääsyt Elli ihastui Olaviin. Rakkaudettomassa järkiaviolittossaan elävässä Ellissä Olavin vierailu aktivoi uinuneen kaipuun henkisesti rikkaampaan elämään.
 
Elli valmistaa Tyynelän vastaanottamaan Olavin. Hän on innoissaan miehen tulosta, mutta säilyttää ulkoisen tyyneytensä; pysyy papin rouvan tiukoissa raameissa. Mikko on iloinen vanhan kaverinsa vierailusta, mutta työtehtäviensä tähden joutuu olemaan alati poissa kotoa. Ellille jää runsaasti kahdenkeskistä aikaa Olavin kanssa; erityisen merkittävä on heidän matkansa karjakartanolle, jossa Ellin eräs tuttavaperhe asuu. Matkan varrella he poikkeavat Koivumäen harjalle avaraa [[maisema]]a ihastelemaan. Siellä he ovat kirjaimellisesti ja kuvainnollisestikuvaannollisesti suhteensa huipulla, josta pääsee vain alas. Karjakartanolla paljastuu Ellin ja Olavin tunteiden epäsuhta. Elli hakee Olavilta ennen kaikkea ikuista ystävyyttä, platonista rakkautta, Olavi taas hamuaa hetken aistinautintoa ja fyysistä rakkautta. Sukupuolista yhdyntää.
 
Kun Olavin lähdön hetki lähestyy, Elli menettää itsehillintänsä ja raivostuu aviomiehelleen. Hän haukkuu tämän täysin epäkelvoksi, suorastaan pataluhaksi. Mikko ei kuitenkaan tee numeroa vaimonsa tunteenpurkauksesta. Yhdessä aviomiehensä kanssa Elli lähtee saattamaan Olavia matkustaja-alukselle, joka vie ylioppilaan takaisin [[Helsinki]]in. Olavi ja Elli saavat vielä tilaisuuden olla kahden. Olavi pyytää Elliä unohtamaan hänet. Ellille se on jälleen yksi todiste siitä, että Olavi ei häntä todella rakasta.
==Huomioita==
 
Käsikirjoitusluonnosten perusteella Juhani Ahon tiedetään suunnitelleen laajaa avioliittokuvausta jo ''Papin tytärtä'' kirjoittaessaan. Sanomalehtityö kuitenkin viivästytti ''Papin rouvan'' valmistumista. Romaanien välissä hän kirjoitti muun muassa laajahkot novellit ''Yksin'' (1890) ja ''Helsinkiin'' ([[1891]]) sekä useita niin kutsuttuja ''Lastuja''. Aho kirjoitti oman monikerroksisen persoonallisuutensa piirteitä sekä ElliEllin että Olavin hahmoihin. Hän teki Olavista sukupolvensa "arvostelijajohtajan", jonka kautta hän määritteli oman paikkansa [[1880-luku|1880-]] ja [[1890-luku|1890-luvun]] kirjallisessa maailmassa. Kaupallinen menestys ''Papin rouva'' ei ollut; sen kolmen tuhannen kappaleen ensipainoksesta oli vielä kymmenen vuoden kuluttua kolmannes kustantajan varastossa. Suomen ulkopuolella romaani herätti mielenkiintoa: sitä on käännetty yhdeksälle kielelle eli useammalle kuin muita Ahon teoksia.<ref>Juhani Aho I osa, sivu 567</ref>
 
==Lähteet==
7 524

muokkausta