Ero sivun ”Kypärä” versioiden välillä

Keskiajan edetessä raskaasti varustautunut [[ratsuväki|ratsumies]] nousi aikaisempaa tärkeämpään asemaan ja samalla kypärät muuttuivat kooltaan suuremmiksi ja raskaammiksi sekä ennen kaikkea peittävämmiksi. Peittävyydestä oli etua sekä kypärän päässäpysymisen että suojaamisen suhteen mutta se myös tarkoitti, että kantajan näkökyky, kuulo ja hengittäminen hankaloituivat huomattavasti. Kenties klassisin esimerkki täyspeittävästä kypärästä on [[ristiretki]]en aikana kehitetty pönttömallinen täyskypärä ([[patakypärä]]), mutta ajan kuluessa tuotekehittely synnytti uusia, kehittyneempiä malleja nostettavine silmikoineen ja mutkikkaampine näköaukkoineen. 1400-luvulle tultaessa taistelukypärä oli yleensä muodoltaan pyöreä, siinä oli nostettava tai irrotettava visiiri sekä erillinen kurkkusuojus (bevoir, gorget), josta on kehittynyt nykypäivän armeijassa käytettävä päivystäjän kilpi. 1500-luvulla käytettiin jo umpikypäriä. Kypärään liittyi tavallisesti lamelleista tehty niskasuojus, jonka ansiosta kypärä oli sekä hyvin suojaava että liikkuva, ja salli käyttäjälleen pään liikuttamisen joka suuntaan silti suojaten miekan, salkoaseiden ja nuijien iskuilta.