Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→NATOn hyökkäys: korjausta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 61:
Bosnia ja Hertsegovinassa riehuivat [[Arkan]]in kaltaiset serbien sissipäälliköt [[Ratko Mladić]]in komentaman serbiarmeijan tukemana. Serbit valtasivat huhtikuussa 70 % Bosnia ja Hertsegovinasta. Muslimien eli [[bosniakit|bosniakkien]] armeija kärsi asepulasta. Milosevic reagoi lännen talouspakotteisiin nimittämällä Yhdysvalloissa asuneen liikemiehen [[Milan Panic]]in tynkä-Jugoslavian pääministeriksi<ref name="RUT16">Rutanen 2002, s 16</ref>.
Kesällä 1992 Bosnian kroaatitkin julistautuivat itsehallintoalueeksi, ja saivat jonkun verran aseita Kroatiasta<ref name="LAU100"/>. He alkoivat vallata alueita bosniakeilta, vaikka olivat näiden kanssa virallisesti liitossa serbejä vastaan. Kroaatit aloittivat bosniakkien, usein muslimien etnisen puhdistamisen jo keväällä 1992. Tämän jälkeen oli monia kroaattiien aloittamia kahakoita ja puhdistuksia, joiden ansiosta kroaattivalta levittäytyi bosniaan. Bosniakit alkoivat kostaa vuoden 1992 lopuilla kroaateille.<ref> lähde? </ref>
Taktisista syistä Milošević julisti Bosnian serbitasavallan olevan irti Serbiasta, ja sanoutui irti Bosnian väkivaltaisuuksista, mutta salaa auttoi Bosnian serbejä. Länsimaat eivät uskoneet Serbian olevan tietämätön ja erillään Bosnian sodasta. YK alkoi auttaa Bosnia ja Hertsegovinan kroaatteja ja muslimeja jo 1992, mutta kokonaisuutena apu oli melko tehotonta. Serbit muun muassa verottivat saarrettuihin kaupunkeihin vietäviä avustustarvikkeita. Länsimaiden ja YK:n toiminta Bosnia ja Hertsegovinan sodan hillitsemiseksi oli puolinaista ja tehotonta, ja monet rauhaa halunneet länsimaisetkin tuskastuivat kansainvälisten järjestöjen hitaisiin toimiin.
| |||