Ero sivun ”Mustajalat” versioiden välillä

'''Mustajalat''' ({{k-en|Blackfoot}}) on [[algonkin-kielet|algonkin]]-kieliryhmään kuuluva [[Intiaanit|intiaanikansa]]. Alun perin he olivat Länsi-[[Kanada]]n ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] pohjoisosien preerioilla asustaneita [[nomadit|nomadeja]].

Mustajalkojen on arveltu olleen eräs ensimmäisistä [[Tasankointiaanit|tasankointiaanien]] ryhmistä.<ref name="Nation"/> Epätarkkojen ajoitusten mukaan he ovat siirtyneet pohjoisille tasangoille [[Kanada]]n [[Saskatchewan]]iin viimeistään 1600-luvulla, todennäköisesti paljon aiemmin. Historioitsijat ovat jäljittäneet heidän esihistoriansa jonnekin [[Yläjärvi|Yläjärven]] pohjoispuolisille alueille. TäältäSieltä he aloittivat [[cree-intiaanit|cree-intiaanien]] työntäminä aloittivat [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] mantereen halki suuntautuneen muuttoliikkeen ja asettuivat läntisille alueille, jotka tuolloin olivat [[Athabaskakielet|athabaskaa]] puhuvien kansojen hallussa. Etelässä rajana oli [[Montana]]ssa virtaavan [[Missouri (joki)|Missourin]] yläjuoksut, lännessä taas [[Kalliovuoret]].<ref name="History">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.accessgenealogy.com/native/tribes/blackfeet/blackfeetindiantribe.htm|Nimeke=Blackfeet Indian History|Julkaisu=Accessgenealogy.com|Viitattu=9.1.2011.|Kieli={{en}}}}</ref> <ref name="Nation"/> <ref name="Waldman 40">Waldman s. 40.</ref>

[[Tiedosto:Three chiefs Piegan p.39 horizontal.png|thumb|300px|Kolme pieganpäällikköä preerialla vuonna 1900.]]

Mustajalat liikkuivat varhaisella aikakaudella tasangoilla jalkaisin ja käyttivät biisoninmetsästyksessä jyrkänteitä, joiden partailta eläimet ajettiin rotkoon. Ensimmäiset hevoset he näkivät ensi kerran noin vuonna 1730, kun Kalliovuorilta alas tasangoille saapuneet [[shoshonit]] hyökkäsivät ratsain pieganien kimppuun.<ref name="Nation">{{Verkkoviite | Osoite=[http://manataka.org/page255.html | Nimeke=Blackfeet Nation | Julkaisu=Manataka.org | Viitattu=12.3.2008 | Kieli={{en}} }}</ref> Epätasainen taistelu päättyi shoshonien murskavoittoon, koska hevosen tuomat edut olivat ylivoimaisia. Mustajalat hankkivat ensimmäiset omat ratsunsa saman vuosikymmenen aikana. Uusi liikkumistapa muutti metsästämistä preerioilla nopeammaksi, ja hevoset lisäsivät paljon sosiaalista arvostusta.<ref name="Webb 62">Webb s. 62.</ref>

Ratsujen tuleminen lisäsi sotia tasangoilla. Pienissä ryhmissä liikkuvien eri heimojen metsästäjät ja soturit kohtasivat entistä useammin, ja nämä tapaamiset eivät sujuneet aina ystävällisissä merkeissä. Suurena urotekona pidettiin, jos soturi onnistui ratsastamaan niin lähelle vastustajaa, että pystyi koskettamaan tätä kädellä tai erityisellä kepillä (ransk. coup) vahingoittamatta tätä muutoin kuin ottamalla näin hänen kunniansa.<ref name="Virrankoski 188">Virrankoski s. 188.</ref> Häväisty osapuoli pystyi pelastamaan maineensa varastamalla hevosen. Varsinkin pohjoisilla tasangoilla hevosten varastamista pidettiin korkeassa arvossa.<ref name="Indian History">{{Verkkoviite|Osoite=http://agt.net/public/dgarneau/indian16.htm |Nimeke=Indian History|Julkaisu=Dgarneau|Viitattu =9.1.2011.|Kieli={{en}}}}</ref> Mustajalkojen lisäksi [[cree-intiaanit|creet]] ja [[assiniboinet]] olivat erityisen innokkaita hevosvarkaita. Tasankojen maanviljelijät, jotka asuivat kiinteissä kylissä, olivat jatkuvien ryöstöretkien kohteina. Monesti he suojasivat kylänsä paaluvarustuksin.<ref name="Virrankoski">Virrankoski s. 156.</ref>

1700-luvun loppupuolella mustajalat saivat sotaisan maineen. Vastustajiensa tavoin he hankkivat joitakin liittolaisia pienistä heimoista, kuten [[gros ventresit]] eli atsinat ja [[sarceet]], jotka olivat kärsineet menetyksiä tasankojen aiemmissa yhteenotoissa.<ref name="Virrankoski 217">Virrankoski s. 217.</ref> Creiden aseistamina mustajalat laajensivat metsästysmaitaan kohti etelää. [[Flatheadit]], kutenait ja shoshonit pakenivat Montanasta Kalliovuorille. Viime mainittujen useat tasangoilla eläneet ryhmät tuhottiin lähes täysin. Yli puoleen vuosisataan shoshonet eivät uskaltautuneet luoteisille tasangoilla [[Yellowstone]]sta pohjoiseen.<ref name="Taylor 111">Taylor s. 111."</ref> Kuvaavaa mustajalkain aiheuttamalle pelolle oli se, että heidän ollessaan lähistöllä muut heimot unohtivat kokonaan keskinäiset sotansa ja liittoutuivat toistensa kanssa mustajalkoja vastaan. Niin [[Washington (osavaltio)| Washingtonista]] kuin Kalliovuoriltakin biisoninmetsästykseen Montanaan tulevat heimot turvautuivat toisiinsa ja järjestivät yhteismetsästyksiä pystyäkseen puolustautumaan mustajalkain mahdollisilta hyökkäyksiltä.<ref name="Virrankoski 216">Virrankoski s. 216.</ref>

Mustajalkojen voiman suurin huippu ajoittui vuosien [[1794]] - [[1806]]1794–1806 välille.<ref name="Binnema 178">Binnema s. 178.</ref> Heidän johtava heimonsa, pieganit, teki sotaretkiä [[Idaho]]on asti. Creitä ja assiniboineja vastaan sodat jatkuivat pitkälle 1800-luvun puolelle. Montanasta [[kaakko]]onkaakkoon asuneet [[siouxit]] ja eteläiset [[varisCrow-intiaanit|crowtcrow’t]] kuuluivat myös mustajalkojen pitkäaikaisiin vihollisiin.<ref name="Virrankoski 216" />

[[kuvaTiedosto:Blackfoot01.png|thumb|right|270px|Mustajalkain välit naapureihin olivat gros ventrejä ja sarceita lukuun ottamatta olivat huonot.]]

Mustajaloilla riippuvuus biisoneista ei ollut yhtä suuri kuin naapuriheimoilla. Kalliovuorten rinnemaiden hyvä [[majavaKanadanmajava|majavakanta]]kanta piti heidät mukana [[Ranskaranska]]laisten kanssa käytävässä [[turkiskauppa|turkiskaupassa]]. Kun Kanadasta tulleet amerikkalaiset kauppiaat tunkeutuivat samoille majavapuroille, ryhtyivät mustajalat ryhtyivät 1810-luvulla puolustamaan pyyntimaitaan. Majavannahoilla ja kuivatulla biisonin- ja hevosenlihalla he kävivät kauppaa brittiläisen [[Hudson Bay Company]]n kanssa vaihtaen omia myyntituotteitaan [[kivääri|kivääreihin]] ja ammuksiin.<ref name="Virrankoski 216" /> Tuliaseiden hankinta ja niistä käytävä kilpailu muodostuivat yhä tärkeämmiksi tasankointiaanien sodankäynnissä.<ref name="Andersson & Henriksson 208">Andersson & Henriksson s. 208.</ref> Hyvin aseistetut mustajalat surmasivat lukuisia amerikkalaisia metsästäjiä vihollisuuksissa, jotka jatkuivat vuoteen [[1831]]. Tällöin Yhdysvaltain kanssa tehty aselepo rauhoitti tilanteen, mutta välikohtaukset jatkuivat läpi vuosisadan. Majavakannan hiipuessa mustajalkojen riippuvuus biisoneista lisääntyi. Siirtolaisasutuksen siirtyminen lännemmäksi rajasi yhä enemmän mustajalkojen ja heidän kohtalotoveriensa elintiloja.<ref name="Andersson & Henriksson 208" />

Kuolettavin uudisasutuksen mukana tulleista vitsauksista oli [[isorokko]]. Kesällä [[1781]] kulkutautiepidemiat olivat ensimmäisen kerran saavuttaneet luoteiset tasangot. Aikalaisten mukaan taudit olivat kulkeneet [[New Mexico|New Mexicosta]]sta palaavien shoshonien mukana ja tarttuneet mustajalkojen lisäksi kaikkiin luoteisiin tasankokansoihin.<ref name="Binnema 120">Binnema s. 120.</ref> Mustajalat olivat tuolloin kokeneet raskaita menetyksiä.<ref name="Nation"/> Kesällä [[1836]] jokilaiva toi isorokon pohjoisille tasangoille tuhoisin seurauksin. [[Hidatsat]] ja [[mandanit]], jotka asustivat jokivarsilla [[Pohjois-Dakota]]ssa, menettivät likimain koko kansansa. Myös mustajalkojen menetykset olivat suuret. He menettivät noin 6&nbsp;000 intiaania, joka oli kaksi kolmasosaa koko kansasta.<ref name="Nation"/> 1840-luvun puolivälissä tautiepidemioiden joukossa oli myös [[kolera]]. Samalla vuosikymmenellä biisonikanta väheni siirtolaisasutuksen tieltä kaikkialla tasangoilla. Kamppailu nälkää vastaan lisääntyi. Mustajalkojen lukumäärä väheni nopeasti. He vetäytyivät syrjemmäksi muiden ja vähemmin menetyksin selvinneiden heimojen tieltä, ja heidän yhteytensä repesi. Creet ja assiniboinet ajoivat heikentyneet siksikat etelään. Myös pieganit ja kainahit menettivät tautien seurauksena suurimman osan voimistaan.

Syksyllä 1855 yli 3&nbsp;500 läntisten tasankojen intiaania kerääntyi Judith-Joen suulle [[Nebraska]]an Yhdysvaltain edustajien kutsumina. Mustajalkojen lisäksi muun muassa [[nez percet]] ja [[flatheadit]] ottivat kutsun vastaan. Tilaisuudessa jaettiin mustajalkojen hallussa olleet maa-alueet kahtia niin, että [[Missouri (joki)| Missourijoen]] pohjoispuolella oleva maaseutu säilyi heidän metsästysmaanaan. Etelänpuolelle jääneet osat julistettiin muiden sopimuksen kirjoittaneiden heimojen yhteisiksi metsämaiksi. Mustajalat sallivat amerikkalaisille läpikulkuoikeudet maittensa halki ja antoivat näille luvan rakentaa teitä, sähkölinjoja ja sotilastukikohtia. Allekirjoitetut sopimukset ylläpitivät alueen rauhaa vuosien ajan ja entisten vihollisheimojen välinen keskinäinen kaupankäynti vilkastui.<ref name="Josephy 341">Josephy s. 341-342341–342.</ref>

Amerikan vakinaisen sotaväen siirtyessä käymään vuosina 1861&ndash;18651861–1865 [[Yhdysvaltain sisällissota]]a ryhtyivät monet tasankoheimot vastustamaan amerikkalaisia. Vapaaehtoisista kerätyt ratsastavat miliisivoimat yrittivät pitää kuria yllä. Sotatoimia johtaneet [[kenraali]]t [[William T. Sherman]] ja [[Philip H. Sheridan]] joukkoineen aloittivat hyökkäykset intiaanien talvileireihin ja tuhosivat näiden [[ruokavarasto]]t. Nämä iskut olivat erityisen tuhoisia ja heikensivät vastustajan sotavahvuutta.<ref name="Virrankoski 189">Virrankoski s. 189.</ref>

Yhdysvaltain sotaväen työtä helpottivat 1860-luvulla uudelleen tulleet kulkutaudit. Vuonna [[1864]] raportoitiin autioutuneesta kainah-kylästä, jossa käytyä murhenäytelmää todistivat noin 500 autiota tautien saastuttamaa majaa. Viimeinen epidemia tuli [[1869]]. Vuosi tunnetaan edelleen mustajalkainmustajalkojen keskuudessa "suuren”suuren sairauden vuotena"vuotena”.<ref name="McClintock 12">McClintock s. 12.</ref> Tilannetta hyväkseen käyttävätkäyttäneet amerikkalaiset surmasivat aseettomia, eri tautien heikentämiä mustajalkoja sääliä tuntematta. Vuonna [[1870]] Yhdysvaltain armeija teki hyökkäyksen pieganien talvileiriin Maria'sMaria’s riverinRiverin varrella ja surmasi 200 nälän ja isorokon näännyttämää intiaania.<ref name="Nation"/>

Kolme vuotta myöhemmin samoille alueille luoteiseen Montanaan perustettiin mustajaloille oma reservaatio. Kanadassa asustavat mustajalkain ryhmät kerättiin reservaatioon Albertan eteläisille alueilla, jossa heillä oli melko runsaat liikkumatilat. Myöhemmin Montanan reservaatissa yli 600 piegania nääntyi nälkään talvella 1883&ndash;18841883–1884 valkoisten kiinnittämättä asiaan sen suurempaa huomiota. Kylmyys ja ravinnon puute johti murhenäytelmään. [[Rautatie|Rautateiden]] varsilla surmattuja biisoneita lojui preerioilla enemmän kuin kukaan viitsi laskea valkoisten ampuessa eläimiä huvikseen. Biisoneista riippuvien tasankointiaanien elämäntapa oli näin lopullisesta saatu tuhottua.<ref name="Virrankoski 190">Virrankoski s. 190.</ref>

Asuntoina toimivat [[tiipii]]t saivat yksilöllisen ulkonäkönsä niihin maalatuista monista eri kuvioista. Joskus symbolit liittyivät uskontoon. Usein ne kertoivat myös merkittävistä tapahtumista, jonka asunnon omistaja tai koko heimo oli kokenut. Naiset valmistivat tiipiit valkoiseksi parkitusta biisoninnahasta, ja hoitivat sen pystytyksen ja purkamisen. Kun maalattu asumus kului, se pyhitettiin auringolle levittämällä se järveen tai upottamalla veden alle.<ref name="McClintock 220-221">McClintock s. 220-221220–221.</ref>

Mustajalat, eritoten pieganit, jakaantuivat pieniin ryhmiin, joka käsitti 10–30 tiipiitä eli 80–240 jäsentä. Heidän määränsä oli riittävä mahdollisen vihollisen varalle. Nämä ryhmät eivät muodostuneet sukulaisista, vaan kukin jäsen sai itse päättää, mihin ryhmään halusi ja vaihtaa tarvittaessa uuteen. Myös ryhmien johtajat vaihtuivat usein. Epäonnistuttuaan metsästyksessä tai kokiessaan muita vastoinkäymisiä ryhmä saattoi hajota kokonaan ja muotoutua myöhemmin uudelleen. Toimintamalli oli joustava ja sellaisenaan ihanteellinen perusta luoteisten tasankointiaanien metsästäville heimoille.<ref name="Blackfeet">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.head-smashed-in.com/frmblack03.html|Nimeke= Blackfeet History Social Structure Basic|Julkaisu=Head-Smashed-in.com|Viitattu =12.4.2008| Kieli={{en}}}}</ref> Joskus jotkut mustajalkain ryhmistä saattoivat kadota vuosiksi, ja ilmestyä taas takaisin mukanaan paljon sotasaalista. Seikkailunhaluiset nuoret soturit innostuivat tekemään pitkiä matkoja, jotka parhaimmillaanpisimmillään ylsivät jopa [[Meksiko]]on.<ref name="McClintock 12">McClintock s. 12.</ref>

[[Syksy]]nSyksyn saapuessa mustajalkain eri ryhmät hakeutuivat kohti talvileirejään, jotka sijaitsivat metsäisissä jokilaaksoissa. Monet ryhmät kokoontuivat yhteen viettäen tulevan talven samassa leirissä. [[Marraskuu]]staMarraskuusta noin [[maaliskuu]]nmaaliskuun puoliväliin kestävä kylmä kausi piti heidät sisällä asunnoissaan, joista poistuttiin vain ruokaa ja [[polttopuu|polttopuita]] hakemaan. [[Kevät|Kevään]] koittaessa leireissä puhkesi leireissä melkoinen hälinä ja lähtövalmistelut käynnistettiin.<ref name="Blackfeet"/>

[[Tiedosto:Head-Smashed-In.jpg|thumb|right|300px|Head-Smashed-In, biisonien kuolemanjyrkänne.]]

Biisonien lisäksi mustajalat metsästivät [[poroPeura|peuroja]]ja, vuorilampaita, [[vapiti|vapiteja]], [[antilooppiantiloopit|antilooppeja]] sekä pienriistaa, joita pyydystettiin [[ansa|ansoilla]]. Metsien marjoja ja kasviksia poimittiin, mutta [[kala]]a ei kelpuutettu mustajalkojen ruokalistaan. Sitä syötiin vain äärimmäisen [[nälänhätä|nälänhädän]] aikoina. [[Maanviljely]] ei perimätiedon mukaan kuulunut kovinkaan olennaisena mustajalkain elinkeinoihin. [[Tupakka]] on ainoa mainittu tuote, jonka viljelyä he harrastivat.<ref name="Virrankoski 215">Virrankoski s. 215.</ref>

Mustajalat jakaantuivat ikävuosiensa mukaan seitsemään eri [[seura]]an. Ensimmäisenä oli "Moskiittojen", viimeisenä "Härkien" seura. Jokaisella seuralla oli omat tunnusomaiset [[laulu]]nsa sekä [[tanssi]]nsa ja heidän uskonnostaan löytyi eroavaisuuksia. Seurojen jäsenyys ostettiin. Naisilla ei omia seuroja ollut.<ref name="Society">{{Verkkoviite | Osoite=http://lucy.ukc.ac.uk/EthnoAtlas/Hmar/Cult_dir/Culture.7833 | Nimeke=Society Blackfoot | Julkaisu=Ukc.ac.uk | Viitattu=21.3.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>

[[Tiedosto:Making Sweet Grass Medicine.jpg|thumb|right|260px|Mustajalkasoturit tekemässä makeasta ruohosta rohtoa seremoniaa varten.]]

Mustajalat palvoivat [[aurinko]]a tai yksityiskohtaisemmin "auringontakaista voimaa", jota kutsuttiin nimellä ''Napi''.<ref name="History"/> Se oli kaiken elollisen ylläpitäjä ja voimanlähde. Mustajalkojen tärkein [[riitti]] oli [[aurinkotanssi]]. Tämän juhlan kunniaksi sadat samanmuotoiset valkoiset tiipiit pystytettiin suureksi ympyränmuotoiseksi leiriksi taustanaan lumipeitteiset kalliovuoret.<ref name="McClintock 219">McClintock s. 219.</ref> Ennen tapahtuman alkua puhdistauduttiin höyrymajassa, jossa käyneillä oli lupa käsitellä pyhiä esineitä. Mustajalkain aurinkotanssi alkoi neljä päivää kestävällä vaelluksella ja päättyi monien seremonioiden kautta kymmenentenä päivänä. Sitä ennen käytiin läpi itsekidutuksen monet eri vaiheet ja tavoiteltiin [[näky]]jä, jotka saattoivat kertoa tulevaisuudesta. Näyn avulla soturi teki itselleen mm. rohtopussin, joka oli eräänlainen amulettikäärö. Se sisälsi omistajansa henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan kerättyjä tavaroita, joilla oli suuri henkinen merkitys. Pussin uskottiin suojaavan kantajaansa sodissa, ja sen sai avata vain tietyissä tilanteissa kuten seremonioissa.<ref name="Virrankoski 216" /> <ref name="Sacred">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.barefootsworld.net/sacred_bundle.html | Nimeke=The Sacred Bundle | Viitattu=10.1.2011. |kieli Kieli={{en}} }}</ref>

* Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: ''"Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)"''. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3