Ero sivun ”Suomen kirjallisuus” versioiden välillä

Suomessa julkaistu kirjallisuus on luetteloitu kansallisbibliografia ''[[Fennica (kansallisbibliografia)|Fennicaan]]''.

 

{{Pääartikkeli|[[Suomalainen kansanrunous]]}}

 

Vanhimpia suomen lähi­suku­kielillä kirjoitettuna tekstejä ovat eräät [[Novgorod]]in [[tuohikirje]]et noin 1100–1200-luvulta. Näistä vanhin on tiettävästi [[Tuohikirje 292]], joka on kirjoitettu tuon ajan [[karjalan kieli|karjalan kielellä]] tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä [[kyrilliset kirjaimet|kyrillisin kirjaimin]], ja sitä pidetään vanhimpana millään [[itämerensuomalaiset kielet|itä­meren­suomalaisella kielellä]] kirjoitettuna tekstinä. Kirjeen sisällöstä ei ole varmuutta, mutta sitä on pidetty loitsuna. Kyseessä voisi olla salamaa koskeva loitsu, sillä ilmeisesti siinä puhutaan jumalan nuolesta. Tunnetaan myös toinen itämerensuomalaista kieltä sisältävä kirje, joka on ilmeisesti sanaluettelo.

 

[[Kuva:Missale Aboense 5.jpg|thumb|180px|''[[Missale Aboense]]''.]]

 

Keskiajan kirjallisuutta tuhottiin laajalti [[uskonpuhdistus|reformaation]] jälkeen. Erityisesti paperiset teokset poltettiin usein. [[Pergamentti]] ei kuitenkaan palanut, ja raaka-ainepulan vuoksi suurille pergamenttisivuille löydettiin muuta käyttöä. Niitä käytettiin usein [[vouti]]en tilikirjojen kansina. Suurin osa Suomen keskiajan kirjallisuudesta on koottu tällaisista yksittäisistä pergamenttisivuista 1840-luvun jälkeen. Sivuja on koottu noin 10&nbsp;000 yhteensä yli tuhannesta eri kirjasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/esittely/ | Nimeke = Fragmenta membranea -kokoelma | Tekijä = Tuomas Heikkilä | Ajankohta = | Julkaisija = Kansalliskirjasto | Viitattu = 16.8.2015 }}</ref>

 

[[Kuva:Abckiria.jpg|thumb|180px|''Abckiria''.]]

 

Reformaation ajalla ruotsinkielinen kirjallisuus oli Suomessa vähäisempää. Merkittävin ruotsinkielinen kirjailija oli tähtientutkija [[Sigfrid Aronus Forsius]], joka tunnetaan [[almanakka|almanakantekijänä]] sekä hengellisenä runoilijana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saunalahti.fi/arnoldus/sforsius.html | Nimeke = Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624), suomalainen pappi ja monioppinut. Curriculum vitae. | Tekijä = Arno Forsius | Ajankohta = | Julkaisu = | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref> Ruotsalainen historioitsija [[Johannes Messenius]] kirjoitti ruotsiksi riimikronikan Suomesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kajaaninlinna.fi/index.php?k=13711 | Nimeke = Johannes Messenius | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Kajaanin linna | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref> Tällä aikakaudella syntynyt suomenkielinen kirjallisuus painettiin Suomen ulkopuolella, enimmäkseen Ruotsissa, sillä Suomessa ei ollut vielä tuolloin kirjapainoa.<ref name="P409"/>

 

[[Turun akatemia]]n perustaminen kohotti Suomen opillista sivistystä ja vilkastutti kirjallista kulttuuria. Suomeen perustettiin kolme [[kirjapaino]]a, ensimmäinen vuodelta 1642. Ensimmäinen suomessa painettu teos oli samana vuonna valmistunut [[Mikael Wexionius|Mikael Wexioniuksen]] väitöskirja ''Discursus politicus de prudentia''<ref>http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/vanhat/vk/wexionius/</ref>. Ensimmäinen Suomessa painettu suomenkielinen kirja oli puolestaan [[Johannes Matthiae Collinus|Johannes Matthiae Collinuksen]] ''Ylimmäisen keisarin Jesuxen Christuxen mandati eli käsky'' vuodelta 1643.

 

[[Daniel Juslenius]] kirjoitti ensimmäisen laajemman suomen kielen sanakirjan, ''[[Suomalaisen Sana-Lugun Coetus]]'' (1745). Hän oli myös [[Fennomania|suomalaisuusaatteen]] edelläkävijä, joka ylisti Suomen maata ja kansaa liioittelevastikin muun muassa teoksessaan ''[[Aboa Vetus et Nova]]'' (1700).<ref>{{Kansallisbiografia|id = 2266 |nimi = Juslenius, Daniel (1676 - 1752) | |tekijä = |ajankohta = 2012 |viitattu = 20.8.2015 }}</ref>

 

[[Kuva:Suomenkieliset Tieto-Sanomat September 1775.gif|thumb|180px|''Suomalaiset Tieto-Sanomat''.]]

1700-luvulla henkisessä elämässä tapahtui [[valistus|valistusajan]] myötä jyrkkä muutos. Tieteet, erityisesti [[filosofia]], vapautuivat kirkon holhouksesta. Varsinainen uudistus tapahtui luonnontieteiden alalla, jossa [[Carl von Linné]]n vaikutus ulottui Suomeenkin. Hänen kannattajiaan olivat luonnontieteilijöinä muun muassa [[Johan Browallius]] ja [[Karl Fredrik Mennander|K. F. Mennander]].<ref name="P411">Pieni tietosanakirja s.411</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.huli.fi/fi/historia/ | Nimeke = Ravintola Hus Lindman –keskiajalta tähän päivään | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Ravintola Hus Lindman | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref>

Porthanin vaikutus oli huomattava myös suomenkielisellä taholla. Se innosti [[Christfried Ganander]]ia ja [[Kristian Erik Lencqvist|K. E. Lencqvist]]iä työhön suomen kielen ja [[suomalainen mytologia|suomalaisen mytologia]]n alalla ja [[Antti Lizelius]]ta perustamaan ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden ''[[Suomenkieliset Tieto-Sanomat]]''. Tuon ajan suomenkielisen kirjallisuuden edustajista mainittakoon saarnakirjan tekijä [[Juhana Wegelius nuorempi|Juhana Wegelius]] sekä runoilijat [[Simo Achrenius|Simo]] ja [[Henrik Achrenius]].<ref name="P411"/>

 

Kun kansallishenki alkoi herätä 1800-luvun alkupuolella, Suomessa elettiin taitekohdan aikoja. Suomi oli ollut osa Ruotsia ja siirtyi nyt osaksi Venäjää. Oman kansakunnan erityispiirteitä korostavan eli kansallisromantiikan ajan yleiseurooppalaisen ilmiön tavoin myös Suomen kirjallisuus alkoi kehittyä ja saada omintakeisempaa muotoa ja sisältöä. [[Uppsala]]sta tullut [[uusromantiikka|uusromanttinen]] virtaus sai Turussa joukon kannattajia, niin sanotut [[Turun romantiikka|Turun romantikot]], joista useimmat ryhmittyivät ''[[Aura (kalenteri)|Aura]]''-kalenterin (1817–1818) ja ''[[Mnemosyne (lehti)|Mnemosyne]]''-lehden (1819–1823) ympärille. Ryhmän sieluna toimi [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]], joka oli ennen kaikkea sanomalehtikirjoittaja ja historiantutkija, mutta kirjoitti myös runoja.<ref name="P411"/> Kielen tutkijoina vaikuttivat [[Gustaf Renvall]], suomalaisen sanakirjan ja kieliopin tekijä, [[Reinhold von Becker]], ''[[Turun Viikkosanomat|Turun Viikkosanomien]]'' toimittaja ja niin ikään kieliopin tekijä, sekä [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögren]], tutkimusmatkailija.<ref name="P413">Pieni Tietosanakirja, s.413</ref>

 

Suomenkielisen kirjallisuuden kehitystä ehkäisi vuonna 1850 annettu [[sensuuri Suomessa|sensuuriasetus]], joka kielsi kaikkien muiden suomenkielisten kirjoitusten paitsi uskonnollisten ja taloudellisten kirjoitusten painattamisen. Sensuuriasetus peruutettiin virallisesti vasta vuonna 1860.<ref name="P414">Pieni Tietosanakirja s.414</ref>

 

Kun yhteiskunnallinen ja valtiollinen elämä vilkastui, koitti kirjallisuudellekin ripeän kehityksen aika. Painopiste alkoi siirtyä suomenkielisen kirjallisuuden puolelle. Runoilijat [[August Engelbrekt Ahlqvist|A. E. Ahlqvist]] (A. Oksanen) ja [[Julius Krohn]] (Suonio) taivuttelivat suomen kieltä uudenaikaisempiin, taiteellisempiin runomuotoihin. Ahlqvist oli samalla huomattava kielentutkija, ja Krohn tutki puolestaan kirjallisuushistoriaa ja perusti suomalaisen kansanrunouden tutkimuksen. [[Yrjö Koskinen]] käytti kirjallisia kykyjään pääasiassa Suomen historian tutkimiseen ja valtiolliseen toimintaan.<ref name="P414"/>

 

Vasta 1890-luvulta alkaen persoonallisesti läikehtivä mielikuva- ja tunne-elämä pääsi runoudessa vapaammin kuuluville. Huomattavimmat tuolloin toimineista suomalaisista runoilijoista olivat [[Eino Leino]] ja [[Larin Kyösti]], jotka runsaan runotuotantonsa ohessa liikkuivat myös muilla kirjallisilla aloilla, sekä [[Otto Manninen]], [[V. A. Koskenniemi]], [[Aarni Kouta]], [[Juhani Siljo]], [[Aaro Hellaakoski]] (joka julkaisi myös proosaa), [[Einari Vuorela]] ja [[Uuno Kailas]]. 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun näytelmäkirjailijoista ovat merkittävimmät [[Artturi Järviluoma]] ja [[Lauri Haarla]].<ref name="P416"/>

 

1900-luvun alun lähtökohtia olivat proosassa kansankuvaus, uusrealismi ja työläisromaani, runoudessa kansallinen uusromantiikka.

 

 

Muita itsenäisyyden ajalla vaikuttaneita merkittäviä kirjailijoita ovat muiden muassa: [[Saima Harmaja]], [[Helvi Hämäläinen]], [[Eeva Joenpelto]], [[A. E. Järvinen]], [[Arto Melleri]], [[Erno Paasilinna]], [[Olavi Paavolainen]], [[Kjell Westö]] ja [[Hella Wuolijoki]].

 

== Katso myös ==