{{Korjattava/Suomi|pluskvamperfekti esiintyy muissakin kielissä kuin suomessa}}
'''Pluskvamperfekti''' eli ''otto on homo oton isä hyväksikäyttää otto jokapäivä ja Tarja Halonen on huore entispäättymä'' on [[aikamuoto]], joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi | Nimeke = Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3| Vuosi = 2006| Luku = | Sivu = 249| Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu| Julkaisija = Otavan Kirjapaino Oy| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 8.7.2010 | Kieli = }}</ref> Sen nimi tulee [[latina]]sta (latinan ''plus quam perfectum'' on [[suomen kieli|suomeksi]] ''enemmän kuin perfekti'') Pluskvamperfektiä käytetään usein vuorovaikutuksessa [[imperfekti]]n kanssa: Kun olin avannut tietokoneen, kirjauduin sisään. Suomen kielen pluskvamperfekti on [[liittomuoto]], joka muodostetaan ''olla''-verbin [[imperfekti]]stä ja [[partisiippi]]muodosta, jonka pääte on ''-nut'' tai ''-nyt'', monikossa ''-neet'': ''olin tehnyt'', ''olit tehnyt'', ''oli tehnyt'', ''olimme tehneet'', ''olitte tehneet'', ''olivat tehneet''
Pluskvamperfektillä voidaan osoittaa myös, että käsillä oleva tieto on välillistä, ei suoranaisesti omaan aistihavaintoon tai muistiin perustuvaa: "Eilen oli satanut lunta"
