Ero sivun ”Ansa Ikonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmzQh (keskustelu | muokkaukset)
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ziggy (keskustelu | muokkaukset)
Kuten tekstissäkin mainitaan, Ikonen tunnetaan ennen kaikkea elokuvistaan. Niinpä siirsin elokuvauran esittelyjakson "kärkeen", nyt se alkoi teatteriuralla.
Rivi 41:
{{Sitaatti2|right|Muistan vielä äänenkin, jolla ohjaaja [[Topo Leistelä]] nuo sanat sanoi kesällä 1935. Kuvittelin, että se oli jonkinlaista pilantekoa, ei kovin onnistunutta, mutta tarkoitettu kai huvittavaksi. Hyvin pian kävi sitten ilmi, ettei se ollut pilaa, vaan että minun lapsuuteni ja nuoruuteni unelma oli toteutumassa. Siitä se alkoi.|Ansa Ikonen muistelee filmiuransa alkua}}
'''Aili Ansa Inkeri Ikonen''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|19|12|1913|[[Pietari (kaupunki)|Pietari]] |23|5|1989|[[Helsinki]]}}) oli [[Suomi|suomalainen]] [[Näyttelijä|elokuva- ja teatterinäyttelijä]] sekä yksi suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä.<ref>Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 256</ref> Ikosen päätyö oli teatterissa, mutta hänet tunnetaan ennen kaikkea elokuvarooleistaan. Hänellä oli pääosa tai merkittävä sivuosa yli 30 elokuvassa vuosina 1935–1961. [[Suomen Kansallisteatteri]]in hän oli kiinnitetty 1935–1978.
 
Ikosen teatteriura alkoi tyttörooleista 1930-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä hän sai näytelläkseen useiden menestysnäytelmien naispääosia, kunnes 1960-luvulla hänen roolitehtävänsä jälleen pienenivät. Näyttelijänlaadultaan Ikonen oli ennen kaikkea komedioiden pirteä kaunotar ja klassikkonäytelmien tyylikäs sankaritar.<ref>Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 175</ref> Hänellä oli muun muassa seitsemäntoista [[William Shakespeare|Shakespeare]]-tehtävää ja kuusi [[Molière]]-roolia. Lisäksi hän näytteli lukuisissa [[Seere Salminen|Serp]]in, [[Mika Waltari]]n ja muiden suomalaiskirjailijoiden huvinäytelmissä. Erityisen menestyksekäs oli Lady Teazlen rooli [[Richard Brinsley Sheridan]]in komediassa ''[[Juorukoulu]]''.<ref name="ReferenceA">Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 180</ref><ref name="ElonetAnsa">[http://www.elonet.fi/fi/henkilo/121236 Elonet – Ikonen, Ansa]</ref>
 
Elokuvissa Ikonen näytteli niin [[komediaelokuva|komedioissa]], [[draamaelokuva|draamoissa]] kuin [[musikaali|musikaaleissakin]]. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat komediat ''[[Vaimoke]]'' ja ''[[Rakas lurjus]]'', eskapistinen elokuvaromanssi ''[[Kulkurin valssi]]'', epookkidraama ''[[Runon kuningas ja muuttolintu]]'', musiikkihupailu ''[[SF-paraati]]'' ja psykologinen draama ''[[Tyttö kuunsillalta]]''. Lähes kaikki Ikosen elokuvaroolit olivat hänen tähtikuvansa mukaisesti hyveellisiä hahmoja.
 
Tähtiparista Ansa Ikonen ja [[Tauno Palo]] tuli käsite. He tekivät kaksitoista yhteistä elokuvaa ja runsaasti yhteistyötä myös teatterissa ja näytelmäkiertueilla. Niin ikään [[Eino Kaipainen]] oli useasti Ikosen vastanäyttelijänä. Ikonen sai vuonna 1944 ensimmäisen naispääosan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkinnon]] elokuvasta ''[[Vaivaisukon morsian]]''. Vuonna 1964 hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. Ikoselta julkaistiin [[omaelämäkerta]] ''Tähtiaika'' vuonna 1980.
 
Ikosen teatteriura alkoi tyttörooleista 1930-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä hän sai näytelläkseen useiden menestysnäytelmien naispääosia, kunnes 1960-luvulla hänen roolitehtävänsä jälleen pienenivät. Näyttelijänlaadultaan Ikonen oli ennen kaikkea komedioiden pirteä kaunotar ja klassikkonäytelmien tyylikäs sankaritar.<ref>Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 175</ref> Hänellä oli muun muassa seitsemäntoista [[William Shakespeare|Shakespeare]]-tehtävää ja kuusi [[Molière]]-roolia. Lisäksi hän näytteli lukuisissa [[Seere Salminen|Serp]]in, [[Mika Waltari]]n ja muiden suomalaiskirjailijoiden huvinäytelmissä. Erityisen menestyksekäs oli Lady Teazlen rooli [[Richard Brinsley Sheridan]]in komediassa ''[[Juorukoulu]]''.<ref name="ReferenceA">Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 180</ref><ref name="ElonetAnsa">[http://www.elonet.fi/fi/henkilo/121236 Elonet – Ikonen, Ansa]</ref>
 
Ikonen sai vuonna 1944 ensimmäisen naispääosan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkinnon]] elokuvasta ''[[Vaivaisukon morsian]]''. Vuonna 1964 hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. Ikoselta julkaistiin [[omaelämäkerta]] ''Tähtiaika'' vuonna 1980.
 
Ansa Ikonen oli aviossa kollegansa [[Jalmari Rinne|Jalmari Rinteen]] kanssa vuodesta 1939 tämän kuolinvuoteen 1985. Heillä on kaksi tytärtä, [[Katriina Rinne|Katriina]] (s. 1939) ja [[Marjatta Rinne]] (s. 1945).