Versio 7. maaliskuuta 2016 kello 08.33 muokkaa Hekaheka (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 848 muokkausta →‎Historia: belgialainen kemisti on "Solvay" eikä "Solvayn" ← Vanhempi muutos		Versio 27. maaliskuuta 2016 kello 21.10 muokkaa kumoa 84.249.104.158 (keskustelu) Kh Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Kuva:Handmade soap.jpg\|thumb\|250px\|Käsintehty palasaippua]] '''Saippua''' on [[pintajännitys\|pintajännitystä]] alentava [[pesuaine]], jota käytetään lähinnä [[ihminen\|ihmisen]], mutta toisinaan myös pikkupyykin tms., pesemiseen. Länsimaissa synteettiset pesuaineet ovat syrjäyttäneet saippuapohjaiset pyykinpesuaineet. Saippua on kemialliselta koostumukseltaan [[rasvahappo]]jen [[natrium]]suola, jota tehdään [[rasvat\|rasvoista]] tai öljyistä keittämällä niitä [[emäs]]ten (kuten [[natriumhydroksidi]]n) kanssa 80–100 °C:n lämpötilassa. Vanhoina aikoina tarvittavana emäksenä käytettiin [[potaska]]a, jota saatiin tuhkaamalla lehtipuita (Suomessa [[koivu]]a) tai esimerkiksi [[saniaiset\|saniaisten]] lehtiä. [[Suopa]] on saippuan kaltaista, mutta se on koostumukseltaan [[rasvahappo]]jen [[kalium]]suola. Markkinoilla on myös erituoksuisia hajusaippuoita. ==Historia== Varhaisin säilynyt saippuanvalmistusohje on [[Sumerilaiset\|sumerilaisten]] ~~2500~~2 500 eaa. savitaululle kirjoittama. Myös [[Muinainen Egypti\|muinaiset egyptiläiset]] tunsivat saippuan, ja [[Niili]]n laakso tarjosikin runsaasti sen valmistusaineita. Muinaiset saippuat olivat kuitenkin nykyistä pehmeämpiä epäpuhtauksiensa johdosta.<ref>Nuotio, s. 46</ref> [[Eurooppa]]an saippuantekotaito levisi noin 600 eaa. [[foinikia]]laisten mukana. Etenkin [[Antiikin Rooma\|roomalaiset]] ottivat saippuan monipuoliseen käyttöön sotaretkillään. [[Välimeri\|Välimeren]] alueella oli runsaasti saippuan raaka-aineita, kuten [[oliiviöljy]]ä, [[barilla]]-pensasta (jonka tuhkaa saippuaan käytettiin) ja luonnon[[sooda]]a.<ref>Nuotio, s. 46</ref> Rivi 14: Vielä 1500-luvulla saippua oli Euroopassa vain ylhäisön tuote. 1700-luvulla alkoi syntyä saippuan raaka-aineiden teollisen valmistuksen mahdollistavaa [[Kemian teollisuus\|kemian teollisuutta]]. Ranskalainen kemisti [[Nicolas Leblanc]] kehitti soodan valmistusmenetelmän, joka oli käytössä sadan vuoden ajan, kunnes belgialainen [[Ernest Solvay]] kehitti tehokkaamman ammoniakkisoodamenetelmän. 1800-luvun alussa ranskalainen [[Michel Eugéne Chevreul]] kehitti merkittävästi rasvojen ja öljyjen tutkimusta ja osoitti [[glyseroli]]n ja emäksien kytkennät saippuan valmistuksessa. Vihdoin 1800-luvun lopulla saippuasta oli tullut yleisesti ihonhoitoon suositeltu massatuote, ja saatavilla oli lukemattomia erilaisia saippuoita.<ref>Nuotio, s. 47</ref> 1920-luvulla hiusten pesuun tarkoitettua saippuaa alettiin kutsua [[shampoo]]ksi, ja 1940-luvulla shampoo alkoi kehittyä saippuasta poikkeavaksi. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin kehittää synteettisiä [[tensidi\|tensidejä]], jotka synnyttivät uudet synteettiset tekstiilipesuaineet. Vuonna 1955 tuli markkinoille kosteuttava palasaippua ja vuonna 1968 nestesaippua, jonka pesevinä ainesosina olivat synteettiset tensidit.<ref>Nuotio, s. 50</ref> == Kirjallisuutta ==

Ero sivun ”Saippua” versioiden välillä