Wikipedia

Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
→‎Bosnian sota: Bosniakkien ja kroaattien sota
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 61:
Bosnia ja Hertsegovinassa riehuivat [[Arkan]]in kaltaiset serbien sissipäälliköt [[Ratko Mladić]]in komentaman serbiarmeijan tukemana. Serbit valtasivat huhtikuussa 70&nbsp;% Bosnia ja Hertsegovinasta. Muslimien eli [[bosniakit|bosniakkien]] armeija kärsi asepulasta. Milosevic reagoi lännen talouspakotteisiin nimittämällä Yhdysvalloissa asuneen liikemiehen [[Milan Panic]]in tynkä-Jugoslavian pääministeriksi<ref name="RUT16">Rutanen 2002, s 16</ref>.
 
Kesällä 1992 Bosnian kroaatitkin julistautuivat itsehallintoalueeksi, ja saivat jonkun verran aseita Kroatiasta<ref name="LAU100"/>. He alkoivat vallata alueita bosniakeilta, vaikka olivat näiden kanssa virallisesti liitossa serbejä vastaan. Kroaatit aloittivat bosniakkien, usein muslimien etnisen ouhdistamisenpuhdistamisen jo keväällä 1992. Tämän jälkeen oli monia kroaattienkroaattiien jaaloittamia muslimienkahakoita välisiäja kahakoitapuhdistuksia, joiden ansiosta kroaattivalta levittäytyi bosniaan. Bosniakit alkoivat kostaa vuoden 1992 lopuilla kroaateille.
 
Taktisista syistä Milošević julisti Bosnian serbitasavallan olevan irti Serbiasta, ja sanoutui irti Bosnian väkivaltaisuuksista, mutta salaa auttoi Bosnian serbejä. Länsimaat eivät uskoneet Serbian olevan tietämätön ja erillään Bosnian sodasta. YK alkoi auttaa Bosnia ja Hertsegovinan kroaatteja ja muslimeja jo 1992, mutta kokonaisuutena apu oli melko tehotonta. Serbit muun muassa verottivat saarrettuihin kaupunkeihin vietäviä avustustarvikkeita. Länsimaiden ja YK:n toiminta Bosnia ja Hertsegovinan sodan hillitsemiseksi oli puolinaista ja tehotonta, ja monet rauhaa halunneet länsimaisetkin tuskastuivat kansainvälisten järjestöjen hitaisiin toimiin.
Rivi 69:
Jälkikäteen lännen asenteen on sanottu johtuneen muun muassa siitä, että se uskoi serbien voittavan Bosnian sodan. Esimerkiksi [[Nato]] ei halunnut sotkeutua sissisotaan serbejä vastaan vuorisella Balkanilla. Jopa osa läntisistä YK-upseereistakin saattoi kannattaa serbejä. Osaksi sodan katsottiin olevan myös muiden kansallisuuksien syytä. [[Venäjä]] tuki Serbiaa historiallista syistä. Serbit perustivat Bosnia ja Hertsegovinaan keskitysleirejä, joissa ihmisiä surmattiin, hakattiin kepein<ref>Gutman 1993, s 198</ref>, kidutettiin<ref>Gutman 1993, s 199</ref> ja pidettiin nälässä<ref>Gutman 1993, s 81, s 197</ref>. Tämä paljastettiin lännelle ensi kertaa Newsday-lehdessä elokuussa 1992<ref>Gutman 1992, s 19</ref>. Musliminaisia hakattiin ja raiskattiin leireillä<ref>Gutman 1993, s 195, s 11, s 197, s 199</ref>, joista jotkut olivat tarkoitusta varten perustettuja. Serbien sala-ampujat surmasivat siviilejä [[Sarajevo]]n kaduilla ja läheisiltä vuorilta kaupunkiin ammutut kranaatit osuivat joskus leipäjonoihin tappaen kymmeniä.
 
Vuonna 1993 Bosnian kroaatit aloittivat sodanavoimen, laajan odan muslimeja vastaan tehden etnisiä puhdistuksia,. Päänäyttämö oli Lashvajoen laaksossa. Tunnetuin puhdistus ensiksioli [[Ahmici]]n kylässä. Muslimit olivat nyt pahasti alakynnessä. Kroaatit ja serbit pyrkivät jakamaan Bosniaa<ref name="LAU100"/>, eikä muslimeillekaan rauha käynyt vuonna 1993. Bosnia ja Hertsegovinassa järjestäytynyt rikollisuus kukoisti monilla alueilla. Lisäksi puolisotilallisten cetnikien tekemän väkivallan motiivi oli yleensä rikollinen, mm ryöstösaaliin saanti, joskus äärinationalismi. Usein Bosnian sotaa on pidetty etnisenä, mutta se liittyi pikemminkin tietynlaiseen kansallismieliseen politiikkaan, jossa eri kansojen nationalistiset puolueet kamppailivat hegemoniasta. Vuonna 1993 Serbiassa oli hyperinflaatio ja suuria mielenosoituksia<ref name="RUT16"/> ja maassa perustettiin ensimmäinen oppositiorintama nimeltään Depos<ref name="RUT16"/>. Tynkä-Jugoslavian alueella kansallismieliset serbit surmasivat ja muuten häiritsivät hallituksen sotapolitiikan vastustajia. Hallituksen vastustajat järjestivätkin monia suuria mielenosoituksia sodan aikana. Esimerkiksi kiihkokansallinen serbimielinen oppositiopoliitikko [[Vuk Drašković]] piti Bosnian sotaa turhana, ja niinpä hänet pidätettiin ja pahoinpideltiin<ref name="RUT16"/>.
 
Helmikuussa [[1994]] Bosnian kroaatit ja serbitbosniakit sopivat riitansa. Samoihin aikoihin serbit puhdistivat aluettaan muslimeista ja muista etnisistä vähemmistöistä yhtä rajusti kuin vuoden 1992 ensimmäisessä puhdistusaallossa. Kyllästyttyään Bosnia ja Hertsegovinan sotaan Jugoslavian Slobodan Milošević veti [[Radovan Karadžić]]in johtamilta Bosnian serbeiltä tukensa vuonna 1994. Tämä heikensi alueen serbien asemaa ratkaisevasti. Kaiken lisäksi länsi oli alkanut salaa tukea Kroatiaa, koska pelkäsi Venäjän kanssa hyvissä väleissä olevien serbien vaikutusvallan laajenemista alueella.
 
Serbit valtasivat kesällä [[1995]] saarretun [[Srebrenica|Srebrenican kaupungin]], ja surmasivat tuhansia muslimimiehiä. Kun [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] pommitti Bosnia ja Hertsegovinan serbikohteita, serbit ottivat panttivangeiksi YK-sotilaita ja kiristivät NATO:a lopettamaan ilmaiskut. Syksyllä 1995 voimistuneet kroaatit ja muslimit [[Operaatio Myrsky|hyökkäsivät rajusti Kroatiassa ja Bosnia ja Hertsegovinassa]]. Serbit joutuivat pian ahdinkoon. Serbisiviilit pakenivat johtajiensa käskystä, koska pelkäsivät kroaattien ja muslimien tekemää etnistä puhdistusta. Pian tämän jälkeen serbien ampuma kranaatti surmasi kymmeniä Sarajevon leipäjonossa, ja NATO aloitti ilmaiskut Bosniassa. Rauhanturvaajat oli vedetty laajalta alueelta pois, ja serbit eivät kyenneet enää vastustamaan NATO:a. [[20. syyskuuta]] serbit vetivät raskaat aseet Sarajevon ympäristöstä, ja rauha solmittiin [[14. joulukuuta]]. Kroaattien Krajinassa sodan loppuvaiheessa tekemiä sotarikoksia painettiin serbien ja myös puolueettomien kriitikoiden mukaan villasella<ref name="voittajan_oikeus">[http://files.snstatic.fi/HS/2013/4/jugoslavia/ Voittajan oikeus] Helsingin Sanomat, Jussi Konttinen</ref>.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavian_hajoamissodat”