Ero sivun ”Palestiinan vapautusjärjestö” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Jannex (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 10:
[[1970-luku|1970-luvulla]] PLO:hon kuului kahdeksan [[Damaskos|Damaskoksessa]] ja [[Beirut]]issa päämajaansa pitävää järjestöä, tärkeimpinä [[Fatah]] ja vasemmistolaiset vapautusjärjestöt. Kaksi [[marxismi-leninismi|marxismi-leninistiläistä]] ryhmää erosi PLO:sta [[1974]] syytettyään sitä Israelin tuhoamisen päämäärän pettämisestä ja siirtymisestä kohti kahden valtion tavoitetta.
 
[[Kairo]]n kokouksessa helmikuussa [[1969]] PLO:n johtajaksi valittiin [[Jasser Arafat]], ja Fatahin vaikutusvalta kasvoi. PLO:n julistus palestiinalaisten kansan edustuksesta johti ristiriitaan [[Jordania]]n kuninkaan [[Hussein (Jordania)|Husseinin]] kanssa, sillä palestiinalaiset muodostivat suurimman osan Jordanian väestöstä. Jordania karkotti PLO:n Jordaniasta taistelujen jälkeen [[1970]]–[[1971]] (ns. [[Jordanian sisällissota|musta syyskuu 1970]]). Tämän jälkeen PLO siirtyi [[Libanon]]iin, jossa se saavutti diplomaattisen voiton [[1974]], kun kaikki [[arabimaat]], myös Jordania, tunnustivat sen palestiinalaisten edustajaksi. PLO hyväksyttiin [[Arabiliitto|Arabiliiton]] täysjäseneksi 6. syyskuuta 1976<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Luoma, Jukka | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1978 | Vuosi = 1977 | Sivu = 10 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-04521-0}}</ref>. Israelin vastahyökkäys pakolaisleireille [[1981]] ja Libanoniin [[1982]] pakotti PLO:n siirtämään päämajansa [[Tunisia]]an.
 
PLO:n epäonnistuminen palestiinalaisten asian ratkaisemisessa ja Arafatin siirtyminen aseellisesta vastarinnasta diplomatiaan johti radikaalimpien järjestöjen, kuten [[Hizbollah]]in ja [[Hamas]]in, syntyyn. Se sai Israelin hyväksymään PLO:n tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi.