Ero sivun ”Oppikoulu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p siistintää, vuosilukujen wikitykset poissiistintää, vuosilukujen wikitykset pois using AWB |
moi mitä Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 4:
==Järjestelmän rakenne==
Oppikouluista säädettiin vuonna 1872 moi mitä kuuluu
Oppikouluista säädettiin vuonna 1872 annetussa asetuksessa, ''Koulujärjestyksessä'', joka oli useaan kertaan muutettuna voimassa [[peruskoulu]]un siirtymiseen, lukioiden osalta eräiltä osin vuoteen 1983 saakka. Oppikoulujärjestelmä oli lähtökohtaisesti valtiollinen. Valtio perusti 1800-luvun lopulla kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin koulut, jotka olivat yleensä pelkästään poikia kouluttavia '''lyseoita''' tai '''tyttölyseoita'''. Samaan aikaan pienemmissä kaupungeissa perustettiin yleensä yksityisiä oppikouluja, jotka kouluttivat sekä poikia että tyttöjä. Näitä oppilaitoksia kutsuttiin yleensä [[yhteiskoulu]]iksi. 1920-luvulla monet näistä kouluista siirtyivät valtion huostaan ja ne muutettiin lyseoiksi, mutta samaan aikaan uusia yksityisoppikouluja perustettiin kiihtyvällä tahdilla lisää. Yleensä yksityiset oppikoulut toimivat [[säätiö]]- tai [[yhdistys]]muotoisina, joskus myös [[osakeyhtiö]]muodossa.<ref>[http://www.elisanet.fi/heikki.kahila/EEYK5859.htm Etelä-Espoon yhteiskoulu. Lukuvuosi 1958–1959.] Viitattu 1.12.2006</ref>▼
▲
Oppikouluun meneminen ei riippunut pelkästään oppilaan älynlahjoista. Erityisesti maaseudulla ja pikkukaupungeissa oppikoulu oli yksityinen ja sen maksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat, joten vähävaraisilla perheillä ei ollut varaa laittaa lastaan sinne. Usein myös työläisperheissä haluttiin lapset mahdollisimman nopeasti työhön, mikä onnistui parhaiten käymällä pelkkä kansakoulu ja kenties sen jälkeen [[ammattikoulu]]. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat, mutta verrattuna ilmaiseen kansakouluun lapsen laittaminen oppikouluun merkitsi taloudellista uhrausta. Koulukirjat oli joka tapauksessa ostettava itse eikä ilmaista kouluruokailuakaan ollut. Valtionavun ehtona niin valtion kuin yksityisissäkin oppikouluissa oli kuitenkin vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, joita myönnettiin vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille. Tällä järjestelyllä pyrittiin turvaamaan, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan oppikouluihin.<ref>[http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1900-18/oppikoulu.htm Koskesta voimaa – arki – oppikouluolot 1900–1918.] Viitattu 1.12.2006.</ref>
| |||