|
| ehdokkuudet =
}}
'''Jarno Ilmari Hiilloskorpi''' (s. [[8. marraskuuta]] [[1939]] [[Turku]])<ref>''Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993'', Tammi 1993</ref> on [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja teatteri- sekä [[elokuvaohjaaja]]. Hänen molemmat vanhempansa olivat näyttelijöitä. Isä [[Gunnar Hiilloskorpi]] <nowiki/>(1908-1941) muistetaan F.E. Sillanpään ''Miehen tien'' elokuvasovituksesta.
==Ura==
Teatterikorkeakoulun edeltäjän, Suomen Teatterikoulun, Jarno Hiilloskorpi kävi vuosina 1958-611961.
Opintojen jälkeen Hiilloskorpi sai kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriiin 1961-631963. Muita kiinnityksiä ja toimia: [[Turun Kaupunginteatterikaupunginteatteri]] 1963-651963–1965, [[Helsingin Kaupunginteatteri]] 1965-741965–1974, [[Suomen Kansallisteatteri]] 1974-891974–1989, [[Tampereen Työväenteatteri]] 1989-93,1989–1993 1995-99ja 1995–1999. Teatterinjohtajana Hiilloskorpi toimi [[Seinäjoen Kaupunginteatterissakaupunginteatteri]]ssa 1993-951993–1995 ja Riihimäen Teatterissa 1999-20031999–2003.
NäytelmäroolejaHiilloskorven Hiilloskorvellanäyttämörooleja onovat ollutmuun mm.muassa ''Konnan muistiinpanot'', ''Kaikki maailman rikkaus'', ''Kuolemantanssi'', ''Mestariluokka'', ''Hysteria'', ''Punainen virta,'' ja ''Varjojen maa''. Viimeksi Hiilloskorpi on nähty näyttämöllä Tampereen Työväen Teatterissa 2014 Carin Mannheimerin näytelmässä ''Vielä ehtii''.
Hiilloskorpi on tehnyt ohjaajavierailuja mm.muun muassa [[Suomen KansallisoopperaanKansallisooppera]]an, Helsingin Kesäteatteriin, [[Pyynikin KesäteatteriinKesäteatteri]]in, [[Tampereen TeatteriinTeatteri]]in, Tampereen Komediateatteriin ja Teatteri Avoimiin Oviin.
OhjaustöitäHiilloskorven ohjaustöitä teatteriin ovat mm.muun muassa ''Lupa sanoa'', ''Katu'', ''Avoin liitto'', ''My Fair Lady'', ''Kultainen vasikka'', ''Kolme sisarta'', ''Napolin miljonäärit'', ''Äkkiä viime kesänä'' ja ''Amerikan morsian''. Toistaiseksi viimeisin näyttämöohjaus Hiilloskorvella oli vuonna 2008, kun hän ohjasi Kokkolan kaupunginteatteriin [[Arthur MillerinMiller]]in klassikon ''[[Kauppamatkustajan kuolema]]''.
1960-luvun alkupuolella Hiilloskorpi näytteli niin pää- ja sivurooleja useissa [[elokuva|elokuvissa]], kuten [[Ritva Arvelo]]n ''[[Kultainen vasikka (elokuva) | Kultainen vasikka]]'' (1961), [[Maunu Kurkvaara]]n ''[[Yksityisalue]]'' (1962), [[Matti Kassila]]n ''[[Kaasua, komisario Palmu!|Kaasua, komisario Palmu]]'' (1961) ja [[Ossi Skurnik]]in ainoaksi jääneessä ohjaustyössä ''[[Tie pimeään]]'' (1963). Skurnikin ohjaama erikoislaatuinen tie- ja kaupunkielokuva, pääosassaan parikymppinen Hiilloskorpi, pysyi ensi-iltakierroksensa jälkeen vuosikymmeniä esittämättä epäselvien tekijänoikeuksien vuoksi, kunnes se palasi televisiolevitykseen vuonna 2014.
1960-luvulla Jarno Hiilloskorpi oli myös kotimaisen uuden aallon varhainen pioneeri ohjaamalla elokuvat ''[[Varjostettua valoa]]'' (1962) ja ''[[Rakkaus alkaa aamuyöstä]]'' (1966), kummatkin varsin onnistuneita elokuvia, jotka eivät löytäneet yleisöä 60-luvun suomalaisen elokuvan haasteellisina vuosina.
601960-luvun alussa elokuvatuotantoa hankaloittaneen näyttelijälakon jälkeen Jarno Hiilloskorpi jätti elokuvan ja siirtyi monipuoliselle teatteriuralleen. Hän esiintyi kuitenkin kymmenissä rooleissa televisiossa, tv-teatterisovituksissatelevisioteatterisovituksissa (Hannu Salaman Hautajaiset, George Bernard Shaw'n Candida), tv-elokuvissatelevisioelokuvissa (Olen 17-vuotias, Köysi, Talvinen tarina) ja sarjoissa (Olispa kerran, Sisarukset, Kuten haluatte, Teatterituokio, Perhe on valttia, Kahden kämppä).
Elokuva- ja radiotöiden sekä tv-roolientelevisioroolien jälkeen Hiilloskorpi on tehnyt elämäntyönsä teatterissa. Kuitenkin vielä vuonna 1976 hän esitti Yrjö Sirolaa [[Edvin Laine]]en ja [[Viktor Tregubovitš]]in ohjaamassa elokuvassa ''[[Luottamus (elokuva)|Luottamus]].'' Se on jäänyt Hiilloskorven toistaiseksi viimeiseksi valkokangasrooliksi.
Jarno Hiilloskorpi esiintyi pitkään myös [[Yleisradio]]n [[Radioteatteri]]ssa, tehtävistä mainittakoon kaikkienmonien tuntema [[Selostaja|urheiluselostaja]] Lyly [[Juhani Peltonen (kirjailija)|Juhani Peltosen]] kirjoittamissa [[Elmo (romaani)|Elmo]]-kuunnelmissa ''[[Elmo, urheilija]]'' (1977) ja ''[[Elmo – muu maailma]]'' (1978), jotka ovat ilmestyneet myös levytaltiointeina.
==Filmografia==
| 