Avaa päävalikko

Muutokset

→‎Savolaisasutus leviää Stolbovan rauhan voittomaille: Virrankoskessa puhutaan Suomen luterilaisista
Inkeri ja Käkisalmen lääni olivat tulleet Ruotsin [[voittomaa|voittomaiksi]] vuonna 1617 solmitun [[Stolbovan rauha]]nsopimuksen myötä. Alueiden ortodoksisia asukkaita painostettiin ja vainottiin. Valtio piti heitä poliittisesti epäluotettavina, joten heitä verotettiin ankarasti. Paikalliset virkamiehet myös verottivat heiltä enemmän kuin laki vaati, eikä asiaa voitu rajaseudulla valvoa tehokkaasti. 1630-luvulta lähtien ortodoksien piti olla mukana rakentamassa luterilaisia kirkkoja ja maksaa osuutensa luterilaisten pappien palkoista. Stolbovan rauhan jälkeen ortodokseja alkoikin muuttaa Venäjälle. Muuttoliike vahvistui 1630-luvulla ja vuoteen 1650 mennessä suurin osa Käkisalmen läänin karjalaisista oli muuttanut pois.<ref name=virrankoski200/>
 
Kun voittomaiden tilat autioituivat, alueelle muutti uusiksi asukkaiksiSuomen luterilaisia suomalaisia [[varsinainen Ruotsi|varsinaisesta Ruotsista]]{{selvennä|artikkelissa Varsinainen Ruotsi on epäselvää, onko artikkelin nimessä käytetty käsite lainkaan oikea vai onko se pikemminkin vahingossa väärä}}. Pohjois-Karjalaan muutti enimmäkseen savolaisia, mutta myös pohjalaisia, tosin heistäkin monella oli savolaiset juuret. Käkisalmen läänin eteläosiin muutti pääasiassa luterilaisia karjalaisia, Inkeriin myös savolaisia. Vuonna 1643 Inkerissä oli Veijo Saloheimon mukaan ainakin 200 savolaista perhettä eli yli tuhat henkilöä. He asuivat etenkin alueen pohjoisosissa, mutta myös Länsi-Inkeriin oli muuttanut savolaisia. Myöhemmin Inkeriin muutettiin jonkin verran Länsi-Suomestakin. Inkeriin varsinaisesta Ruotsista muuttaneita karjalaisia alettiin myöhemmin kutsua [[äyrämöiset|äyrämöisiksi]] ja savolaisia [[savakot|savakoiksi]]. Näillä heimoilla oli 1800-luvulle asti erilaiset tavat ja murteet.<ref name=virrankoski200/>
 
Kun Venäjä hyökkäsi Ruotsiin 1650-luvulla, voittomaiden ortodoksit asettuivat Venäjän puolelle. Sodan aikana ortodoksien muuttoliike Venäjälle voimistui ja kun Ruotsi ja Venäjä solmivat [[Kardisin rauha]]n vuonna 1658, ortodokseja pakeni joukoittain Venäjälle. He pelkäsivät luterilaisten kostoa, sillä olivat tuhonneet näiden omaisuutta ja myös tappaneet näitä. Käkisalmen seudulta ja [[Laatokan Karjala]]sta muuttivat melkein kaikki ortodoksit, joita siellä vielä asui. Joihinkin osiin Käkisalmen lääniä ortodokseja jäi silti melko paljon. Pohjois-Karjalastakin muutettiin Venäjälle, mutta 1600-luvun lopulla alueella asui yhä 2&nbsp;000–3&nbsp;000 ortodoksia. Yhteensä Karjalasta pakeni Venäjälle noin 30&nbsp;000 ortodoksia. Inkerin ortodokseista – venäläisistä, [[inkerikot|inkerikoista]] ja [[vatjalaiset|vatjalaisista]] – melkein kaikki pakenivat, joten alueen väestöstä tuli enimmäkseen luterilainen. Sodan jälkeen savolaiset ja Suomen karjalaiset pääsivät asuttamaan suuria alueita, jotka olivat tyhjentyneet väestöstään. Muuttamiseen houkutteli, että Inkerissä ja Käkisalmen läänissä ei ollut sotaväenottoja.<ref name=virrankoski200/>