Ero sivun ”Uitto” versioiden välillä

Usein vähävetisissä ja mutkikkaissa puroissa jouduttiin rakentamaan erilaisia uittolaitteita purouiton sujumiseksi ja tukkisumien syntymisen estämiseksi. Tukkijätkien tehtävänä oli ohjata purossa uivia tukkeja kekseillään. Purouitto loppui Suomessa suurimmalta osaltaan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen. Jokiuitto vaati uoman perkausta, uittolaitteiden rakentamista ja jatkuvaa kunnossapitoa, ja oli erityisesti jokien yläjuoksulla monesti vaikeaa veden vähyyden takia. Uittoa helpotettiin rakentamalla järvien välille uittorännejä, jolloin ei tarvittu välttämättä lainkaan alkuperäistä vesiväylää. [[Metsäautotie|Metsäautoteiden]] kehittyessä jokiuitto kävi kannattamattomaksi ja korvattiin puutavara-autoilla. Viimeiset jokiuitot tapahtuivat [[Kymijoki|Kymijoella]] [[Kuusankoski|Kuusankosken]] yläpuolella vuonna 2002.<ref>[http://www.epaper.fi/reader/?issue=21763;00e892653e7a3759c5723c3ed721b5f7;20 Uitto ei ole enää taunopalojen hommaa]. Särmä-lehti 11.8.2011. Puutyöväen liitto</ref>, [[Iijoki|Iijoella]] kesällä 1988 ja [[Kemijoki|Kemijoella]] kesällä 1991. Nykyään Suomessa uitetaan puutavaraa vain järvissä kuten [[Saimaa]]lla, vaikkakin puutavaran autokuljetus on lähes täysin syrjäyttänyt uiton.