Wikipedia

Ero sivun ”Ensimmäinen sortokausi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 371:
Suurlakon jälkeen ruhtinas Obolenski sai eron Suomen kenraalikuveröörin virasta ja keisari määräsi hänen seuraajakseen 22.11.1905 valtakunnanneuvoston jäsenen, todellisen salaneuvoksen Nikolai Gerardin.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 327</ref>
 
Senaattiin, jota nimitettiin [[Mechelinin senaatti|Mechelin senaatiksi]], valittiin senaattoreiksi perustuslaillisia ja puheenjohtajaksi nimitettiin Mechelin. Jäseninä olivat muun muassa [[August Nybergh]], [[K. F. Ignatius]], [[Lennart Gripenberg]], [[Hugo Lilius]], [[Kasten Antell]], [[Otto Donner]], [[Onni Schildt]], [[K. J. Ståhlberg]], [[Fredrik Stjernvall (senaattori)|Fredrik Stjernvall]] ja [[J. K. Kari]] sekä oikeusosastossa [[R. A. Wrede]], C. A. Almqvist, [[Ferdinand Alexander Kumlin]], J. F. Lundenius, Evard[[Edvard Paldani]], [[Carl Johan Timgren]], [[Gustaf Werner Wilskman]], [[Henrik Waldemar Kyander]] ja [[Julius Grotenfelt]] prokuraattoriksi.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 330</ref><ref>Hornborg, Suomen historia, s. 253</ref>
 
Ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]] erosi ja hänen tilalleen määrättiin 5.2.1906 [[August Langhoff]]. Ministerivaltiosihteerin apulaisena toimineen Oerstroemin[[Edvard Oerstroem]]in erottua hänen tilalleen määrättiin Fr. Björnberg.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 333</ref>
 
Viimeiset säätyvaltiopäivät lopetettiin 18.9.1906. Hallitsijan valtaistuinpuhe oli ollut armollinen ja tulevaisuuteen nähden lupauksia antava. Puoluevastakohdat olivat olleet jyrkkiä ja keskustelu valiokunnissa ja säädyissä repivää.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 358</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_sortokausi”