Ero sivun ”Muinaisnorja” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  5 vuotta sitten
p
Pilkkukorjaus
p (merkkifix)
p (Pilkkukorjaus)
Norjassa muinaisnorjan kielellinen jatkumo käytännössä sammui 1350-luvun ruttoon, jolloin itäiset skandinaaviset kielet, lähinnä esitanska, saivat siellä ylivallan. Islannissa muinaisnorja kehittyi pikkuhiljaa [[Islannin kieli|nykyislanniksi]] ja [[Britteinsaaret|Britteinsaarilla]] muinaisnorja sekoittui yhdeksi [[Englannin kieli|englannin]] ainesosista. Myös [[kelttiläiset kielet]] muun muassa [[Gaelin kieli|gaeli]], [[iiri]] ja [[kymri]] ovat saaneet vaikutteita muinaisnorjasta ja päinvastoin. Muita muinaisnorjasta osittain polveutuvia kieliä ovat muun muassa [[Färsaaret|Färsaarten]] [[fääri]] ja [[Orkneysaaret|Orkney-]] ja [[Shetlandsaaret|Shetlanninsaarten]] sammunut [[norni]]. Itäinen muinaisskandinaavi muuntui esiruotsiksi ja esitanskaksi, joiden erottautumisen katsotaan olleen merkittävää 1200-luvun ''[[Västgötalagen]]''-lakikokoelman kirjoittamisesta lähtien.
 
Muinaisnorjasta polveutuivat sittemmin nykyiset skandinaaviset kielet [[Islannin kieli|islanti]], [[Fäärin kieli|fääri]], [[Norjan kieli|norja]], [[Ruotsin kieli|ruotsi]] ja [[Tanskan kieli|tanska]]. Vaikka norja, tanska ja ruotsi muistuttavat kaikista vähiten muinaisnorjaa, kykenevät niiden puhujat ymmärtämään toisiaan vielä tänäkin päivänä. Tähän on vaikuttanut paljonkin niiden suuri keskinäinen vaikutus, ja esimerkiksi nykyinen kirjanorjankirjanorja ([[bokmål]]) on menettänyt paljon vanhoja läntisen muinaisnorjan piirteitään ja pohjautuu itäiseen muinaisnorjaan pohjautuvaan tanskan kirjakieleen. Fäärin kielellä on paljon samankaltaisuutta muinaisnorjan kanssa, mutta siinäkin on paljon tanskan ja norjan sekä kelttiläisten kielten vaikutusta.
 
Nykykielistä islanti muistuttaa eniten muinaisnorjaa. Islannin [[Oikeinkirjoitus|kirjoitustapa]] pohjautuu muinaisnorjan kirjoitustapaan, ja vielä nykyislanninkin puhujat kykenevät ymmärtämään kirjoitettua muinaisnorjaa. Suurimmat erot ovat sanastossa, sanojen kirjoitustavassa ja sanajärjestyksessä. Sanojen ääntäminen on kuitenkin ajan kuluessa muuttunut yhtä paljon kuin muissakin skandinaavisissa kielissä.
 
Syntaksin kannalta puhutaan myös ”mannerskandinaavista” (engl. ''Continental Scandinavian'') erotuksena ”saariskandinaavista” (''Insular Scandinavian''). Edelliseen kuuluvat norjan, ruotsin ja tanskan kielet, jälkimmäiseen fäärin ja islannin kielet. Toisinaan luetaan [[Uusnorja|uusnorja (nynorsk)]] ”saariryhmään”, koska murteet, joihin se pohjautuu, ovat lähempänä läntistä muinaisnorjaa. [[Kirjanorja|Kirjanorja (bokmål)]] kuuluu tässä jaossa edelleen ”mannerryhmään”.
 
== Aiheesta muualla ==