Ero sivun ”Julkisuuslaki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Aiheesta muualla: fix |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Julkisuuslaki''' eli '''laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta''' (621/1999), lyhenne '''JulkL''', on yleissäännös, joka käsittelee viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta, salaamista ja julkistamista. Perussäännön mukaan asiakirja on julkinen, ellei sen salaamiseen ole laissa erikseen mainittua syytä. Näitä syitä on lueteltu lain 24. pykälässä
==Asiakirjat ja niiden saaminen==
Rivi 8:
Asiakirja tulee julkiseksi, kun se valmistuu. Tämä tarkoittaa, että päätökset ja vastaavat tulevat julkisiksi antohetkellään. Tutkimukset ja tilastot ovat kuitenkin julkisia heti valmistuttuaan käyttökelpoiseen muotoon, vaikka varsinainen asia olisikin kesken.
Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta viranomaisen asiakirjasta. Tämä tarkoittaa oikeutta saada tieto asiakirjan olemassaolosta ja sisällöstä. Julkisuuslain sana "asiakirja" ei tarkoita ainoastaan kirjallista tai kuvallista esitystä vaan myös mitä tahansa tallennetta esitysmuodosta riippumatta. Mikäli tallennetta ei voi käsitellä yleisesti käytössä olevin menetelmin, halukkaalle on annettava tilaisuus tutustua siihen viranomaisen laittein. Asiakirjan antamisesta katseltavaksi ja jäljennettäväksi ei saa periä maksua, ei myöskään sähköisen asiakirjan lähettämisestä sähköpostitse tai suullisen tiedon antamisesta. Muusta asiakirjan antamisesta saadaan periä tosiasialliset kulut.{{Selvennä}}
Julkisesta asiakirjasta on oikeus saada tieto selvittämättä henkilöllisyyttään tai perustelematta pyyntöä. Kuitenkin henkilöllisyyden selvittäminen saattaa olla hyödyllistä, mikäli on [[asianosainen]] käsillä olevassa asiassa. Tällöin henkilöllä on oikeus saada tieto myös useimmista asiaan liittyvistä salaisista asiakirjoista, mikäli tiedon antaminen ei vaaranna esimerkiksi rikostutkintaa tai muuta vastaavaa prosessia. Myös henkilöllä, jota asiakirja käsittelee, on vastaava oikeus. Viranomainen päättää, onko asiakirja annettavissa. Mikäli asiakirjan antamisesta kieltäydytään, on kieltäytyminen perusteltava ja annettava tieto siitä, että asian voi saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Päätös on tehtävä kahden viikon kuluessa pyynnöstä.
Rivi 17:
Suuri osa julkisuuslaista käsittelee salaisia asiakirjoja ja niiden salassapitoa. Salaista asiakirjaa ei saa antaa ulkopuolisille eivätkä virkamiehet, työntekijät tai harjoittelijat saa ilmaista salaista tietoa palvelussuhteensa aikana tai sen jälkeen. Tietoa ei saa myöskään käyttää kenenkään hyödyksi tai vahingoksi.
Salaiset asiakirjat määritellään lain 24. pykälässä. Jokaisen salassapitopäätöksen on perustuttava johonkin tämän pykälän 32:sta kohdasta. Kohdat voidaan jakaa viiteen ryhmään:
*Kohdat 1–10 käsittelevät Suomen ulkosuhteita, maanpuolustusta, poliisitointa, syyttäjätointa ja turvallisuutta
*Kohdat 11–13 käsittelevät kansantaloudellisesti merkittäviä asiakirjoja
*Kohta 14 suojaa harvinaisia lajeja ja elinympäristöjä
Rivi 40:
Esimerkiksi [[Helsingin kaupunki|Helsingin kaupungin]] yritysten ja [[säätiö|säätiöiden]] rahaliikenne on täysin valvonnan ulottumattomissa. Helsinki omistaa noin 90 erilaista yhtiötä tai säätiötä, joiden liikevaihdon yksityiskohdat ovat pimennossa, sillä niiden ei tarvitse muiden yritysten tapaan noudattaa julkisuuslakia. Ongelmallista se voi olla esimerkiksi silloin, kun päämääränä on noudattaa hyvän hallinnon mukaisia [[Oikeusperiaate|oikeusperiaatteita]], jota mikään ei kuitenkaan takaa, kun julkisuuslakia ei tarvitse noudattaa.
Ruotsissa kuntien omistamat yhtiöt ovat julkisuuslain piirissä, toisin kuin Suomessa.<ref
==Katso myös==
Rivi 52:
== Aiheesta muualla ==
*[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621 Julkisuuslaki Finlex-tietokannassa]
*Julkisuuslakiaiheinen tutkimus- ja koulutussivusto: [http://www.julkisuuslaki.fi Julkisuuslaki.fi]
| |||