Ero sivun ”Esko Salminen” versioiden välillä

Syksyllä 1977 Salminen palasi Heidi Krohnin kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa hänen ensimmäinen suuri roolinsa oli nimiosa Shakespearen ''[[Othello]]ssa''. Salminen itse pitää Othelloa rajuine tunnetilojen vaihteluineen raskaimpana roolinaan Dantonin ohella.<ref>Toinen näytös, s. 139 ja 140</ref> Vuonna 1981 Salminen näytteli yhdessä [[Jukka-Pekka Palo]]n kanssa nimiroolin [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''[[Peer Gynt]]'', jossa Salminen näytteli vanhaa ja Palo nuorta Gyntiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=142 | Nimeke=Saarikoski ja Kaupunginteatteri | Tekijä=Tarkka, Pekka | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=23.10.2004 | Viitattu=3.11.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ibsen.net/index.gan?id=67661&subid=0 | Nimeke=Peer Gynt | Julkaisija=Ibsen.net | Viitattu=3.11.2010}}</ref> Ralf Långbackan ohjaamasta näytelmästä tuli yleisö- ja arvostelumenestys: se sai yli 120&nbsp;000 katsojaa. Vuorotellen Peer Gyntin roolin kanssa Salminen näytteli Eddie Carbonea [[Arthur Miller]]in teoksessa ''Näköala sillalta''. Ohjaajana oli [[Jack Witikka]]. Eddien rooli on yksi Salmisen mieluisimpia, ja hän kutsuu sitä "köyhän miehen Othelloksi".<ref>Toinen näytös, s. 149</ref>

 

 

Holmbergin ohjaamassa ''[[Macbeth]]issä'' Salminen näytteli nimiroolin. Joulukuussa 1989 ensi-iltaan tullut näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Salmisen viimeiseksi rooliksi Helsingin Kaupunginteatterissa jäi siltä erää Fagin näytelmässä ''[[Oliver Twist]]''.<ref>Toinen näytös, s. 165 ja 166</ref>

Esko Salmisen paluuroolina Kansallisessa oli Eugene O'Neill näytelmässä ''Elämää pitempi yö''. [[Lars Norén]]in kirjoittaman teoksen ohjasi [[Kurt Nuotio]]. Helsingin Sanomien Kirsikka Moring luonnehti Salmisen Eugenea "jättimäiseksi hermokimpuksi". Moringin mielestä Salminen otti paikkansa "suomalaisen teatterin valtiaana" ja ilmensi "lähes saatanallista fyysistä intensiteettiä". Salminen itse piti roolia upeana ja vaativana. Näytelmässä olivat mukana myös muun muassa [[Kyllikki Forssell]] ja [[Jukka-Pekka Palo]]. Sitä esitettiin kahden vuoden aikana lähes sata kertaa.<ref>Toinen näytös, s. 174, 175 ja 177</ref>

 

 

Syksyllä 1997 sai ensi-iltansa ranskalaisen [[Yasmina Reza]]n uusi näytelmä ''Taide'' ohjaajanaan Arto af Hällström. Salminen näytteli Marcia. Taidetta ja ystävyyttä valottava ''Taide'' sai hyvän kriitikkovastaanoton ja sitä esitettiin noin kaksisataa kertaa aina syksyyn 2000. Samaan aikaan Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa Willy Lomania Arthur Millerin ''Kauppamatkustajan kuolemassa'' sekä [[Aleksanterin teatteri]]ssa [[Coline Serreau]]n komediaa ''Välkky ja Pölkky''.<ref>Toinen näytös, s. 222, 224 ja 226</ref> [[Asko Sarkola]] oli Välkky ja Esko Salminen Pölkky. Rooliaan varten Salmisen tuli opetella soittamaan [[viulu]]lla sävelteos "Parlez moi d'amour" - naisten viettelemiseksi. "[[Raakel Lignell]] oli mulla opettajana, antoi yhden oman pienen viulunsa lainaksi. --- Raksu piirsi tarkkaan, mitä minun pitää painaa milloinkin", Salminen kertoi viuluopinnoistaan.<ref>Toinen näytös, s. 231 ja 232</ref> ''Välkky ja Pölkky'' oli kassamenestys ja sai myös myönteisen kriitikkovastaanoton.<ref>Toinen näytös, s. 232 ja 233</ref>

 

 

Kevätkaudella 2001 sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa ''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', jossa Salminen näytteli Puntilaa ja sai jälleen hyvät arvostelut. Kriitikoiden mukaan hän sai Puntilan roolissaan käyttää koko taiteellista rekisteriään. Teoksen ohjasi Kurt Nuotio.<ref>Toinen näytös, s. 284</ref> Kansallisteatterissa tuli ensi-iltaan joulukuussa 2003 Shakespearen ''Falstaff'', jossa Salminen näytteli jälleen nimiroolin. Kristo Salminen näytteli Falstaffin kasvattipoikaa prinssi Henrikiä. Näytelmän vastaanotossa kriitikot mainitsivat Esko Salmisen kyvyn ottaa yleisönsä pelkällä läsnäolollaan.<ref>Toinen näytös, s. 309</ref> Salmisen rooliluettelo karttui näytelmien pääosista myös vuosikymmenen jälkipuoliskolla: nimiosa ''[[Kuningas Lear]]issa'', Sirin rooli [[Ronald Harwood]]in ''Pukijassa'' ja James Tyronen rooli [[Eugene O'Neill]]in näytelmässä ''[[Pitkän päivän matka yöhön]]''.