Ero sivun ”Australian eläimistö” versioiden välillä

'''Australian eläimistö''' on laaja kirjo ainutlaatuisia [[Eläinkunta|eläimiä]]. Sen eläinlajeista [[Nisäkkäät|nisäkkäistä]] noin 83&nbsp;%, [[Matelijat|matelijoista]] 89&nbsp;%, [[kala|kaloista]] 90&nbsp;% ja [[Sammakkoeläimet|sammakkoeläimistä]] 9493&nbsp;% on [[Kotoperäisyys|kotoperäisiä]] australialaisia.<ref name = "Williams">{{Kirjaviite | Tekijä=Williams, J. et al. | Nimike=Biodiversity, Australia State of the Environment Report 2001 | Julkaisija=CSIRO Publishing on behalf of the Department of the Environment and Heritage | www = http://www.environment.gov.au/soe/2001/publications/theme-reports/biodiversity/index.html | Julkaisupaikka = Canberra | Vuosi=2001 | Tunniste=SBNISBN 0-643-06749-3 }} {{404}}</ref> Kotoperäisyysasteen suuruus johtuu mantereen pitkästä maantieteellisestä eristyneisyydestä, [[laattatektoniikka|tektonisesta]] vakaudesta ja ilmaston epätavallisen muutosradan vaikutuksesta maaperään ja eläimistöön. Yksi Australian eläimistön ainutlaatuisista piirteistä on alkuperäisten [[Istukkanisäkkäät|istukkanisäkkäiden]] vähyys. Siksi [[pussieläimet]], jotka ovat jälkikasvunsa vatsan seudulla olevassa pussissa kasvattavia nisäkkäitä, täyttävät monia sellaisia [[Ekologinen lokero|ekologisia lokeroita]], joita istukalliset nisäkkäät asuttavat muualla maailmassa. Australiassa elää kaksi viidestä jäljellä olevasta [[Nokkaeläimet|nokkaeläinlajista]]. Maassa on myös useita myrkyllisiä lajeja, kuten [[vesinokkaeläin]], [[hämähäkit]], [[skorpionit]], [[mustekalat]], [[meduusat]], [[nilviäiset]], [[kivikala]] ja [[keihäsrauskut]]. Australian [[käärmeet|käärmeistä]] useimmat ovat myrkyllisiä.<ref name="kaarmemyrkky">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.savanna.org.au/all/snakes.html | Nimeke = Snakes of the tropical savannas | Tekijä = Stella Martin | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisu = Tropical Topics newsletter, No. 80 | Ajankohta = 1/2004 | Julkaisupaikka = Queensland | Viitattu = 20.7.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref>.

Australian eläimistöön on vaikuttanut huomattavasti myös [[Australian alkuperäiskansat|Australian alkuperäiskansojen]] saapuminen mantereelle yli 40&nbsp;000 vuotta sitten ja vuodesta [[1788]] eteenpäin [[eurooppa]]laisten uudisasutus. Metsästys, ulkopuolisten lajien saapuminen maahan sekä eläimistön asuinalueita muokkaavat ja tuhoavat maanhallintamenetelmät ovat aiheuttaneet useiden lajien, kuten [[paratiisikaija]]n, [[pussisika|pussisian]] ja [[leveäotsapäästäiskenguru]]n, [[sukupuutto|sukupuuton]]. Harkitsematon maankäyttö uhkaa edelleen useita lajeja. Suojellakseen eläimistöään siihen kohdistuvilta uhilta Australian valtiolla on laaja luonnonsuojelulainsäädäntö ja lukuisia [[Australian suojelualueet|suojelualueita]].

Mioseenikauden jälkeen aasialaista alkuperää oleva eläimistö saattoi levittäytyä Australiaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lostkingdoms.com/snapshots/pliocene_fact.htm | Nimeke = 4 million years ago - the beginning of modern Australia | Ajankohta = 2004 | Julkaisija = Australian museo | Viitattu = 1.8.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Intialaisen ja australialaisen eläinmaantieteellisen alueen toisistaan erottava [[Wallacen linja]] on myös [[Euraasian laatta|Euraasian laatan]] ja Indo-Australian laatan raja. Mantereiden raja esti maasiltojen syntymisten ja aiheutti, lintuja lukuun ottamatta, Aasian ja Australian eläimistöissä selvän rajallisesti limittäytyneen [[eläintiede|eläintieteellisen]] jakautumisen. [[Oligoseeni]]kauden puolivälissä, Australian ilmasto alkoi muuttua sirkumpolaarisen virtauksen ilmaantumisen seurauksena, Australian ilmasto alkoi muuttua kuivemmaksi, jolloin maahan kehittyi monipuolinen joukko kuivaan ilmastoon erikoistuneita organismeja, samalla kun kosteilla trooppisilla ja kausittain kosteilla alueilla alkoi kehittyä omia ainutlaatuisia mukautuneita lajejalajejaan.

Australian nisäkkäiden fossiilihistoria on rikas, samoin sen valikoima säilyneitä nisäkäslajeja, joista enemmistönä ovat pussieläimet. Fossiilitutkimuksista käy ilmi, että [[nokkaeläimet|nokkaeläimiä]] on elänyt Australiassa jo [[Varhaisliitukausi|varhaisliitukaudella]] 145–99 miljoonaa vuotta sitten,<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Archer, M. et al. | Otsikko = First Mesozoic mammal from Australia-an early Cretaceous monotreme | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 1985 | Selite= 318:363–366 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki =}}</ref> ja että pussieläimet ja istukalliset nisäkkäät ovat peräisin [[Eoseenikausi|eoseenikaudelta]] 56–34 miljoonan vuoden takaa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Godthelp, H. et al. | Otsikko = Earliest known Australian Tertiary mammal fauna | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 1992 | Selite= 356:514–516 | Kieli = {{en}}}}</ref> Vaikka pussieläimiä ja istukallisia nisäkkäitäAustraliassa oli Australiassa eoseenikaudella yhtä aikaa pussieläimiä ja istukallisia nisäkkäitä, vain pussieläimet ovat selvinneet hengissä nykypäivään. Istukalliset nisäkkäät ilmestyivät Australiaan uudestaan mioseenikaudella, kun Australia liikkui lähemmäs [[Indonesia]]a. Kaivauksissa on löydetty tältä ajalta peräisin olevia [[lepakot|lepakoiden]] ja [[rotat|rottien]] fossiileja. Pussieläimet kehittyivät täyttämään tiettyjä [[Ekologinen lokero|ekologisia lokeroita]], ja monissa tapauksissa ne ovat fyysisesti samankaltaisia kuin Euraasian ja Pohjois-Amerikan samoissa lokeroissa elävät istukalliset nisäkkäät. Ilmiötä kutsutaan [[Konvergentti evoluutio|konvergentiksi evoluutioksi]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Townsend, C. R. et al. | Nimeke = Essentials of Ecology | Vuosi = 2002 | Kappale = The Ecology of Evolution |Selite = 2. p. | Julkaisija = Blackwell Publishers | Tunniste = ISBN 1-4051-0328-0 | www = http://www.blackwellpublishing.com/townsend/Chapters/EOEC02.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = }}</ref> Esimerkiksi [[pussihukka|pussihukalla]] on huomattavia samankaltaisuuksia [[koiraeläimet|koiraeläinten]], kuten [[susi|suden]], kanssa, ja [[pussiliito-oravat]] ja [[Liito-orava|liito-oravat]] ovat sopeutuneet samalla tavalla puissa liikkuvaan elämäntapaan.