Ero sivun ”Rembrandt” versioiden välillä

'''Rembrandt Harmenszoon van Rijn''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|15|7|1606|[[Leiden]]|4|10|1669|[[Amsterdam]]}}) oli hollantilainen taidemaalari. Hänen maalaustyylilleen on tyypillistä [[chiaroscuro]]n käyttö eli valojen ja varjojen vivahteikas vaihtelu. Rembrandt tunnetaan erityisesti aikalaismuotokuvistaan, omakuvistaan ja raamatunaiheisista maalauksistaan. Hän oli Alankomaiden merkittävin taidemaalari 1600-luvulla.

Rembrandt keskeytti yliopisto-opintonsa vuonna 1621 aloittaakseen taidemaalarin opintonsa paikallisen taiteilijan [[Jacob van Swanenburgh]]in johdolla. Kolmen vuoden kuluttua noin vuonna 1624 Rembrandt meni Amsterdamiin [[Pieter Lastman]]in oppiin seitsemän kuukauden ajaksi. Palattuaan Leideniin 1625 tai 1626 hän perusti sinne oman ateljeensa. Hän oli jo tuolloin arvostettu taiteilija.<ref>Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 187.</ref>

Rembrandt ystävystyi Leidenissa toisen paikallisen taiteilijan, [[Jan Lievens]]in kanssa. Miehet tekivät useiden vuosien ajan yhdessä töitä, ja joistain heidän teoksistaan on vaikea erottaa, kumman maalaama se on. Leidenin-aikoinaan Rembrandt teki lähinnä pienikokoisia, uskonnollisaiheisia töitä sekä joitain muotokuvia, henkilötutkielmia ja omakuvia.<ref>Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 188.</ref>

Rembrandt alkoi ottaa oppilaita vuodesta 1628 alkaen: heistä myöhemmin tunneuimpiatunnetuimpia olivat esimerkiksi Gerrit Dou, Govaert Flinck, Carel Fabritius ja Aert de Gelder. Oppilaat maksoivat Rembrandtille vuosittaisen 100 guilderin lukukausimaksun, joka oli melko suuri summa noihin aikoihin.<ref name="eb-2">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/biography/Rembrandt-van-Rijn/The-Leiden-period-1625-31 | Nimeke =Rembrandt van Rijn 2 | Tekijä =Ernst van de Wetering | Ajankohta = | Julkaisu =Encyclopædia Britannica | Viitattu =30.1.2016 }}</ref>

Rembrandt kihlasi Ulenburghin varakkaan serkun [[Saskia van Uylenburgh|Saskian]] vuonna 1633, ja he menivät vuotta myöhemmin naimisiin. Rembrandt osti perheelleen suuren talon vuonna 1639. Saskia kuoli vuonna 1642. Hän oli ehtinyt synnyttää neljä lasta, joista vain viimeinen jäi henkiin. Rembrandt löysi rinnalleen uuden naisen, Hendrickje Stoffelsin (1626–1663), josta tuli hänen toinen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti.<ref name="mm-188">Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 188–190.</ref> Perheestä oli Rembrandtin kuollessa elossa vain vuonna 1654 syntynyt tytär Cornelia.<ref name=SH>Suuri henkilökirja</ref>

Englantia vastaan käyty sota 1652–1654 oli kohtalokas Hollannin talouselämälle ja pakotti Rembrandtin myymään osan kokoelmistaan ja ottamaan lainoja. Hän ei kyennyt maksamaan lainojaan takaisin ja suostui vararikkoon vuonna 1656<ref name=SH/> välttääkseen vankilan.<ref name="mm-190">Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 190.</ref> Hänen omaisuutensa myytiin ja hän joutui muuttamaan vaatimattomaan huoneistoon Amsterdamin Rozengrachtiin.<ref name="mm-190">MaalaustaiteenTämän mestareitajälkeen 2004,Rembrandtin ssosiaaliset ja psyykkiset ongelmat alkoivat helpottaa. 190Hän sai kaksi tilaustyötä, jotka olivat suurikokoisia.</ref name=SH/>

Pieter Lastmanilta saatu oppi oli ratkaisevampaa Rembrandtin taiteelliselle kehitykselle kuin Swaneburghin vaikutus.<ref name=SH/> Nuoren Rembrandtin töissä näkyy hänenLeidenin opettajansakaudella Pieter(1625–1631) Lastmanin vaikutus: hänen maalauksensa olivat silloin vielä verrattaen pienikokoisia, valovaikutelmaltaan voimakkaita ja henkilöiden eleet ja ilmeet eloisia.<ref name="mm-192" /> Pääväreinä olivat uran alussa keltainen ja sinivihreä ja aiheet olivat usein uskonnollisia ja vertauskuvallisia.<ref name=SH/> Rembrandtin väripaletti oli hänen uransa alussa verrattain kylmä, mutta vuodesta 1640 lähtien hän alkoi käyttää lämpimämpiä värejä, kuten täyteläisen ruskeita ja viimeisinä vuosina myös punaisia ja kullanruskeita. Hänen maalaustensa kuuluisa [[valohämy]] myös pehmeni ja rikastui loppua kohti.<ref>Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 194–195.</ref> Valohämyyn Rembrandt oli tutustunut erityisesti Lastmanin opastuksella. Rembrandt saavutti täyden kypsyyden Amsterdamin muuttoa vuonna 1631 seuranneina neljänä vuonna. Töistä tuli suurikokoisia ja aiheet olivat dramaattisia. Hän maalasi paljon muotokuvia, mutta myös mytologisia ja raamatun aiheita sekä maisemaalauksia ja muita luontoaiheita. Rembrandtin tyyliin tuli 1640-luvun vaikeuksien jälkeen hiljaista surumielisyyttä.<ref name=SH/> Rembrandtin myöhäiskauden tunnusmerkkejä ovat leveämmät ja näkyvämmät siveltimenvedot, jotka vaikuttavat joskus myös aiempaa vapaammilta ja sattumanvaraisemmilta. Muotokuvien hahmot ovat kuitenkin liikkumattomia.<ref name="eb-6">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/biography/Rembrandt-van-Rijn/Rembrandts-late-style | Nimeke =Rembrandt van Rijn 6 | Tekijä =Ernst van de Wetering | Ajankohta = | Julkaisu =Encyclopædia Britannica | Viitattu = 30.1.2016 }}</ref> Myöhäiskaudella maalauksista tuli kooltaan pienempiä, mutta vuodesta 1650 töiden koot alkoivat taas suureta. 1660-luvulla hän maalasi lukuisa muotokuvia ja omakuvia.<ref name=SH/> Hänen kypsälle tuotannolleen ovat ominaista myös emotionaalinen aitous, vapautuminen taiteen sovinnaisista kaavoista sekä väkevä sivellintyöskentely.<ref name="mm-197" />