Ero sivun ”Parlamentti (ancien régime)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
==Instituution syntyhistoria==
Ensimmäinen parlamentti kehittyi [[Kapetingit|kapentingiaikana]] toimineen kuninkaan neuvoston eli ''[[Curia Regis]]in'' pohjalta. Kuninkaalla oli tapana koota ajoittain [[vasalli]]nsa ja [[prelaatti]]nsa luokseen keskustelemaan päätöksenteosta ja kuninkaan ratkaistaviksi annetuista oikeustapauksista. 1100-luvulta alkaen ''Curia Regisin'' merkitys kasvoi ja sen jäseniksi otettiin myös ammattimaisia neuvonantajia. Samalla oikeudellisten tapausten käsittely vähitellen erkaantui neuvoston muusta toiminnasta erilliseksi istunnoksi, josta alettiin 1200-luvun puolivälissä käyttää nimitystä ''curia regis in parlemento'' (”keskusteleva neuvosto”). Sen tehtäviin lisättiin myös [[baillivouti]]en ({{k-fr|bailli}}) eli kuninkaan hallinnon paikallisten edustajien langettamista tuomioista tehtyjen valitusten käsittely sekä kuninkaallisia kaupunkeja koskevien tapausten ratkaiseminen. ''Curia in parlementon'' päätökset (''arrêts'') edustivat kuninkaan lain ylintä ja kiistämätöntä tulkintaa, joten kuninkaan vallan laajeneminen lisäsi sen merkitystä.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/444192/Parlement Parlement] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 19.10.2013.</ref>
 
''Curia in parlemento'' kokoontui Chambre aux Plaid -nimisessä rakennuksessa nykyisen [[Palais de Justice de Paris|Pariisin oikeuspalatsin]] alueella. Sen pohjalta kehittynyt Pariisin parlamentti jakautui useaan osastoon. Ytimenä oli suuri kamari (''Grand chambre''). Sen rinnalle perustettiin 1300-luvulla tutkintojen kamari (''Chambre des Enquêtes'') ja anomusten kamari (''Chambre des Requêtes'') sekä 1500-luvulla rikosasiain kamari ja [[hugenotti]]en asioita käsitellyt ediktikamari (''Chambre de l’Édit''), joista jälkimmäinen lakkautettiin 1669. Parlamentin jäsenet oli alun perin tarkoitus valita vaaleilla tai kutsumalla, mutta 1300-luvulta alkaen käytännöksi tuli virkojen periytyminen tai myyminen. Vuonna 1604 käyttön otettu [[paulette]]-vero tuki virkojen muuttumista perinnöllisiksi. Parlamentin puhemieheksi oli kuitenkin valittava kruunun hyväksymä ehdokas.<ref name="brit" />