Wikipedia

Ero sivun ”Klassinen fysiikka” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
rvv
Rivi 1:
'''Klassinen fysiikka''' on fysiikan historiaan perustuva jaotus, jolla tarkoitetaan ennen [[Albert Einstein]]in [[erityinen suhteellisuusteoria|erityistä suhteellisuusteoria]]a kehitettyä ja harjoitettua fysiikkaa. Klassinen fysiikka tutkii [[akustiikka]]a (äänioppi), [[termodynamiikka]]a (lämpöoppi), [[optiikka]]a, [[sähkö]]- ja [[magnetismi]]oppia sekä makroskooppisten, paljon [[valon nopeus|valoa]] hitaammin liikkuvien kappaleiden [[mekaniikka]]a. Klassinen fysiikka ei ota huomioon esimerkiksi [[suhteellisuusteoria]]n ennustamaa kappaleen [[massa]]n kasvua suurilla nopeuksilla. Klassisen fysiikan avulla ei myöskään pysty selittämään monia mikromaailman ilmiöitä, joissa [[kvanttimekaniikka|kvanttimekaanikan]] lait hallitsevat. Klassisella fysiikalla on siis rajat, jonka puitteissa sitä voidaan käyttää, mutta käytännössä sen tulokset pitävät paikkansa kaikkialla muualla kuin ääriolosuhteissa ja ihmisen elämän kannalta.
Klassisen fysiikan katsotaan alkaneen 1600-luvulla, jolloin Galileo Galilei tutki muun muassa putoamisliikettä ja painovoimaa. Muita merkittäviä henkilöitä olivat tähtitieteilijät Nikolai Kopernikus ja Johannes Kepler. Klassinen fysiikka oli aluksi vain taivaankappaleiden liikkeen tutkimista. [1] Galilei huomasi maan vetovoiman tapaisen voiman olevan olemassa, kun hän vieritti palloja pitkin kaltevaa tasoa. Galilei oli ensimmäinen kokeellinen fyysikko, joka määritteli kappaleiden liikelakeja.
 
Fysiikka oli pitkään kappaleiden liikelakien tutkimista, mutta ennen 1700-lukua englantilainen Isaac Newton loi omat liikkeeseen ja vuorovaikutukseen perustuvat lait. Newtonin lait ovat edelleen paikkansapitäviä ja niitä opetetaan edelleen kouluissa.
 
Lämpö- ja sähköopin tutkiminen alkoi 1800-luvulla. Sähköopin puolella tunnetuimmat henkilöt ovat James Maxwell, André Ampère ja Michael Faraday. Faraday vaikutti hieman myös kvanttimekaniikan syntymiseen.
 
1900-luvun alussa huomattiin, ettei klassinen fysiikka tarjoa vastauksia kaikkiin ongelmiin tai ne antavat vääriä vastauksia. Tältä pohjalta syntyi kvanttimekaniikka, joka tutkii mikroavaruuden tapahtumia ja suhteellisuusteoriat, jotka kuvaavat kappaleen käyttäytymistä tarkemmin kuin klassinen fysiikka.
 
Klassinen fysiikka on edelleen tärkeä osa fysiikkaa, sillä se on kaikista fysiikan suuntauksista järkeen käyvin ja toimii tarpeeksi tarkasti normaalissa elämässä.
 
== Klassisen fysiikan kehitys ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen_fysiikka”