Ero sivun ”Luonto (mytologia)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Luonto vastaa hieman kristinuskon [[suojelusenkeli]]ä. Jokaisella ihmisellä on luonto, joka seuraa häntä suojellen ja tuoden onnea. Voimakasluontoiset eli voimakkaan luonto-haltijan omaavat ihmiset usein menestyvät paremmin kuin heikkoluontoiset. Luonto esiintyy toisinaan ihmisen [[kaksoisolento]]na. Luonto voi kulkea ihmisen edellä ikään kuin ihmisen kuvajaisena. Tällä tavoin on selitetty [[etiäinen|etiäisiä]].
 
Luonto saattaa olla suvun kantavanhempi, [[syntyinen]], joka on peräisin [[vainajala]]sta. Aihetta tutkineen [[Martti Haavio]]n mukaan tämä vainajala saattaisi olla veden alla. Sana ''luonto'' tulee siitä, että se on ''luotu'', synnytetty. Luonto muistuttaa niin etymologialtaan kuin merkitykseltäänkin sanaa [[syntyinen]].
 
Lapsi saa oman luontonsa vasta ensimmäisten hampaiden puhkeamisen tai nimenannon aikaan. Sitä ennen lasta erityisesti uhkaavat yliluonnolliset pahat voimat, kuten henkiolennot ja [[kade|kateet]]. Äidin täytyy olla lapsen kanssa jatkuvasti, jotteivatettä pahat olennot eivät voisi vahingoittaa lasta. Vastasyntynyt on haavoittuvimmillaan, joten lapsi on täytynyt synnyttää salassa. TurvallinenTämän paikkavuoksi synnyttää lapsilapset on ollutusein varsinkinsynnytetty [[suomalainen sauna|saunasaunassa]].
 
===Luonnon kutsunta===