Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

| seuraaja3 =

| syntymäaika = [[5. maaliskuuta]] [[1898]]

| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|5|3|1898|8|1|1976}}

| kuolinpaikka =

| arvonimet =

| allekirjoitus = [[File:Zhou Enlai Signature.svg|120px]]

}}

'''Zhōu Ēnlái''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta [[1949]] kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101-2| Selite = Mitä Missä Milloin- kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref>Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>

==Varhaiset vuodet==

 

 

Hän meni naimisiin [[8. elokuuta]] [[1925]] opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia "vallankumouksellisten marttyyrien" orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].

[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna [[1926]] hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangille. Kun kuomintang erosi kommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan valkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkä marssi|Pitkään marssiin]].

 

 

Vuonna 1949, Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] ([[1954]]) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Kulttuurivallankumous#Suuri_harppaus_.281958.26ndash.3B1960.29|Suuren harppauksen]] ([[1958]]) ja [[Kulttuurivallankumous|Kulttuurivallankumouksen]] ([[1966]]&ndash;[[1976]]) ajan. Hän ajoi "neljää modernisaatiota" kumotakseen aiheutetun vahingon.