Ero sivun ”AIM-9 Sidewinder” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Aiheesta muualla: tynkämalline pois
Rivi 13:
Ohjusten sanotaan olleen niin toistensa kaltaisia, että suomalaiset kokeilivat neuvosto-ohjuksia Draken-koneissa ja Sidewindereitä MiGeissä.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L (”Lima”) oli ensimmäinen, joka pystyi hakeutumaan viholliskoneeseen mistä kulmasta tahansa.{{Selvennä}} Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Uusin malli AIM-9X, joka näkee maalit jopa 90 asteen kulmasta{{Selvennä}}, on yhteensopiva uusien kypärätähtäimien kanssa. Mallissa on korvattu perinteinen ohjauspintoihin perustuva ohjausmekanismi [[työntövoima]]n kulman muutoksiin perustuvalla järjestelmällä. Tässä mallissa on sama moottori ja [[taisteluosa]] kuin "M"-mallissa, mutta parantuneen [[aerodynamiikka|aerodynamiikan]] ansiosta ohjus on nopeampi. Ohjus saadaan lukittua maaliin mikäli se pysyy kypärätähtäimen näytöllä ja tuottaa kylliksi lämpösäteilyä. Ampuvan koneen ei siis tarvitse lentää maalin suuntaan.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Yhdysvaltojen maavoimien MIM-72A/M48 Chaparral ilmatorjuntaohjusjärjestelmä pohjautui Sidewinder 9 D - versioon. Järjestelmä poistettiin käytöstä 1970-luvun puolivälistä alkaen.<ref>Gunston 1979{{lähde tarkemmin|sivu?}}</ref>