Ero sivun ”Nastolan Aurinkolinna” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
päivitetty nykytilannetta
Lisätty kappale "Rakennus"
Rivi 1:
'''Nastolan Aurinkolinna''' (alun perin Salpausselän parantola) on arkkitehti [[W. G. Palmqvist|Wäinö Palmqvistin]] vuonna 1921 suunnittelema jugendlinna [[Lahti|Lahdessa]], [[Kirkonkylä (Nastola)|Nastolan kirkonkylässä]]. sijaitsevaSe entinenrakennettiin lastenalun perin [[tuberkuloosiTuberkuloosi|luu- ja niveltuberkuloosia]]parantola sairastavien lasten parantolaksi. Aurinkolinna on toiminut myös sotasairaalana, keskushermostovammaisten lasten sairaalana sekä hetken aikaa 90-luvulla pakolaisten vastaanottokeskuksena. Päärakennusta remontoidaan parhaillaan asuinkäyttöön ja osa rakennuksesta onkin otettu jo käyttöön vuokra- ja omistusasuntoina.
 
== Rakennus ==
Palmqvist suunnitteli Aurinkolinnan vuonna 1921 ja suunnitelmia muutettiin ennen varsinaista rakentamista useaan otteeseen hankkeen koon kasvaessa. Rakennuksen suunnittelussa, sijainnissa ja muodossa näkyy sen käyttötarkoitus.  Keuhkotaudin tärkeimpinä hoitokeinoina pidettiin potilaiden yleiskunnon kohottamista, raikasta ulkoilmaa (mistä syystä rakennuspaikaksi valikoitui mäntyvaltainen moreeniharju) ja runsasta auringonvaloa. Tarjotakseen maksimaalisen auringonvalon rakennuksen eteläjulkisivulle suunniteltiin suuret parvekkeet ja laaja ikkunapinta-ala. Nämä asiat leimaavatkin rakennuksen julkisivua. Rakennuksen muotokielessä Palmqvist on käyttänyt myöhäisjugendilaisia piireitä, mutta myös hänen monille muille töilleen yhteisiä piirteitä muun muassa klassismiin on nähtävissä. Rakennuksessa on nähtävissä useita erityisiä yksityiskohtia, esimerkiksi keskitornin ikkunoiden ympärillä, päätykolmioissa ja vaikkapa julkisivun parvekkeen balustradikaiteissa.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Rakennus {{!}} Aurinkolinna|osoite = http://nastolanaurinkolinna.fi/arkkitehtuuri/|julkaisu = nastolanaurinkolinna.fi|viitattu = 2016-02-06}}</ref>
 
Rakennushankkeen pääurakoitsijana toimi ruotsalainen rakennusliike Kreuger & Toll ja rakennusmestarina J. K. Koskinen.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Historia {{!}} Aurinkolinna|osoite = http://nastolanaurinkolinna.fi/historia/|julkaisu = nastolanaurinkolinna.fi|viitattu = 2016-02-06}}</ref> Koskinen toimi pitkän uransa aikana urakoitsijana ja vastaavana rakennusmestarina Aurinkolinnan lisäksi useissa huomattavissa rakennushankkeissa ympäri maata. Hän oli myös Suomen Rakennusmestarien liiton Helsingin osaston perustaja.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Rakennus {{!}} Aurinkolinna|osoite = http://nastolanaurinkolinna.fi/arkkitehtuuri/|julkaisu = nastolanaurinkolinna.fi|viitattu = 2016-02-06}}</ref> Muita Kreuger & Toll:n merkittäviä kohteita Suomessa ovat olleet mm. [[Vanajanlinna]] [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]], [[Hankkijan talo|Nikolajeffin autopalatsi]] Helsingissä (tunnetaan nykyään [[Hankkijan talo|Hankkijan talona]]) sekä Hartmanin talo [[Vaasa|Vaasassa]].
 
Aurinkolinnan ulkoseinät ovat vähintään viisikerroksista massiivitiiltä, seinävahvuudeltaan n. 60-70cm. Linnan kivijalka ja eteläjulkisivun rappuset muodostuvat puolestaan suurista graniittilohkareista. Ulkopuolelta seinät ovat rapattuja ja keltaiseksi/valkoiseksi maalattuja. Päärakennukselle on annettu vuonna 1997 sr-1 suojelumääräys, jossa se todetaan rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti hyvin arvokkaaksi. Pää- ja sivurakennuksen ikkunat onkin uusittu vuonna 2014 Museoviraston valvonnassa ikkunoiden alkuperäistä ruutujakoa kunnioittaen. Asumiskäyttöön saneeraamisen vuoksi Aurinkolinnan huoneistojen talotekniikka on kaikilta osin uutta. Kiinteistö lämmitetään kaukolämmöllä, jota tuetaan poistoilmasta lämpöä talteenottavalla lämpöpumppujärjestelmällä. Asunnoissa on omat sisälämpötilan mittaamisella varustetut lämmönjakokeskuksensa, joita voidaan etähallinnoida asuntokohtaisten asumisolosuhteiden optimoimiseksi.
 
==Historia==
[[Tiedosto:Nastolan Aurinkolinna eteläjulkisivu.jpg|thumb|Nastolan Aurinkolinnan eteläjulkisivu]]
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti [[Wäinö Palmqvist]] vuonna [[1922]] ja se edustaa [[jugend|myöhäisjugendilaista]] rakennustyyliä. Hoitopaikkoja vuonna 1925 toimintansa aloittaneessa luu- ja niveltuberkuloosia sairastaville lapsille tarkoitetussa parantolassa oli rakennushetkellä 50–60. Vuosien 1927–28 laajennustöiden jälkeen hoitopaikkojen lukumäärä kasvoi 60:llä. Tällöin rakennettiin rakennuksen länsisiipi. Julkisivun keskellä sijaitseva torni kuului rakennuksen ensimmäiseen rakennusvaiheeseen ja sen ylimmässä kerroksessa sijaitsi rakennuksen juomavesisäiliöt.
 
Tuberkuloosisairaalana parantola toimi 1960-luvulle asti. Talvisodan aikana, vuosina 1939–40 rakennuksessa toimi 9. Sotasairaala (150 sairassijaa). Jatkosodan aikana parantola oli osa 8. Sotasairaalaa. Vuodesta 1960 alkaen parantola toimi keskushermostovammaisten lasten sairaalana aina 1980-luvulle saakka.